Uutistiedote

Jäsenet lievittävät nälkää Kongon demokraattisessa tasavallassa

Kirkon johtohenkilöt Kongon demokraattisessa tasavallassa olivat huolissaan jäsentensä hyvinvoinnista, koska maniokkipeltoja vaivasi tauti, maailman maniokkimarkkinat olivat kutistumassa ja maa yhä toipumassa pitkän sisällissodan seurauksista.

Miehet, jotka olivat tottuneet tekemään työtä pelloilla, eivät löytäneet ansiotyötä. Kaikenikäiset jäsenet kärsivät ankarasta nälästä ja aliravitsemuksesta. Kirkon johtohenkilöt pyysivät apua LDS Charities -järjestöltä pelastaakseen tämän tärkeän sadon, joka tarjosi työtä ja kipeästi kaivattua ravintoa.

Maniokki eli kassava on pensasmainen, syötävä mukulakasvi, joka menestyy karussa ja kuivassa maaperässä. Se on maailman kolmanneksi suurin hiilihydraattien lähde, josta saadaan kolmannes ihmisten kaloritarpeesta Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Koska maniokista voidaan korjata satoa tarpeen mukaan, sitä voidaan käyttää katovuosina. Syötävä mukulakasvi on kuitenkin myös altis homeille ja taudeille ja siinä on runsaasti myrkkyjä, etupäässä syanidia.

Vaikka maniokin viljelyssä on monia haasteita, se on pysynyt Kongon demokraattisen tasavallan tärkeimpänä vientituotteena ja 71-miljoonaisen kansan pääasiallisena ravinnonlähteenä. Valitettavasti sekä pitkä sisällissota että kasvitaudin puhkeaminen ovat hävittäneet maan maniokkipeltoja. Pienenevät kansainväliset maniokkimarkkinat ovat aiheuttaneet lisää ahdinkoa köyhtyneille maanviljelijöille maaseudulla. Siitä on ollut seurauksena ankara nälkä ja aliravitsemus.

Paikallisten pappeusjohtajien kanssa työskennellen LDS Charities -järjestö kehitti elintarviketuotantohankkeen, jolla on saatu aikaan erinomaisia tuloksia ja joka on osoittautunut suureksi siunaukseksi Kongon demokraattisen tasavallan maaseudun asukkaille.

”Tutkimme vuonna 2006 useita alueella toimivia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja yliopistoja”, kertoo Wade Sperry, LDS Charities -järjestön elintarvikehankkeen kenttätoiminnan päällikkö.

”Yksi niistä – nigerialainen hyväntekeväisyysjärjestö nimeltä IITA – on kehittänyt viruksenkestävän maniokkilajikkeen. Järjestö on ollut halukas auttamaan paikallisia pappeusjohtajiamme kouluttamaan maanviljelijöitä tuottamaan uutta viruksenkestävää lajiketta ja etsimään uusia markkinoita.”

Sovittiin kolmivuotisesta projektista, jonka tarkoituksena on auttaa perheitä palaamaan maanviljelykseen perustuvaan elämäntapaan. Viisisataa perhettä sai viruksenkestävää lajiketta. Paikallisten pappeusjohtajien avulla perheitä opetettiin muokkaamaan peltonsa paremmin ja kohentamaan sadonkorjuun jälkeisiä menetelmiään.

”Peltoja muokattiin käsin”, kertoo Ferren Squires, LDS Charities -järjestön maanviljelystuotantopalvelujen johtaja. ”Tiesimme, että perusteellisempi maanmuokkaus mekaanisin laittein katkaisisi taudinkulun ja ratkaisisi ongelman.” Onneksi provinssin kuvernööri oli juuri hankkinut kaksi traktoria Luputaan.

”Ihmisten oli myös opittava uusia maanviljelystapoja kuten tarkoituksenmukaista kastelua ja kasvien harventamista”, veli Sperry sanoo.

IITAn kehittämästä 22 uudesta maniokkilajikkeesta maanviljelijät testasivat kymmentä vuoden 2009 loppupuolella. Uudet lajikkeet olivat terveitä ja vastustuskykyisiä, niiden syanidipitoisuus oli alhainen, ne kestivät kuivuutta, kypsyivät nopeasti ja tuottivat erinomaisen sadon. Niistä sai käyttökelpoista satoa puolet enemmän kuin paikallisista lajikkeista.

Tästä ensimmäisestä sadosta otettiin 300000 pistokasta. Niiden avulla istutettiin lisää maniokkia 30 hehtaaria, mikä tuotti ensimmäisenä vuonna 900 tonnia mukuloita.

LDS Charities yhdessä paikallisten kirkon johtohenkilöiden ja IITAn kanssa rakennutti pienen maniokin käsittelylaitoksen. Laitoksessa on kuorintakone, puristin, raastinmylly ja kaksi liotustankkia lopullisen tuotteen valmistukseen, jotta se voidaan varastoida tai tuoda markkinoille.

Kun maanviljelijät aiemmin vain leikkasivat, kuorivat, pesivät ja kuivasivat mukulat, käsittelylaitoksen avulla maniokki voidaan pestä uudelleen, raastaa, puristaa ja lingota hometuhojen vähentämiseksi ja maun parantamiseksi.

Testihanke on päättynyt mutta tarina ei. Paikalliset pappeusjohtajat ohjaavat edelleen voimavarojen käyttöä jakaen viljelysmaan Luputan piirin seitsemän kirkon seurakunnan kesken.

Perheet myös viljelevät oman maniokkinsa ja saavat sitten käsitellä sen pientä korvausta vastaan, joka käytetään laitteiden ylläpitoon. Heillä on usein riittävästi jauhoja omaan käyttöön, varastoitavaksi kotivaraan ja myytäväksi pienellä voitolla torilla. Kaikki ylijäämä käytetään köyhistä ja tarvitsevista huolehtimiseen.

”Tämä hanke tuo vakautta mitä parhaimmalla tavalla”, sanoo veli Squires.

”Nämä kotitarveviljelijät ovat parantaneet omavaraisuuttaan lisäämällä tuotantoa sekä parantamalla markkinointia ja käsittelyä. He ovat antaneet ylijäämästään tarvitseville. Tämä on suurenmoinen menestystarina.” Artikkeli ja kuvat Howard Collett

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.