Kun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (mormonit) saa edelleen lisääntynyttä huomiota tiedotusvälineissä, eräs uusi tutkimus keskittyy USA:ssa asuvien aktiivisten myöhempien aikojen pyhien tekemiin anteliaisiin lahjoituksiin hyväntekeväisyyteen sekä vapaaehtoistyön tekemiseen. Pennsylvanian yliopiston professori Ram Cnaan ja tutkijakollegat Van Evans ja Daniel W. Curtis julkaisivat yhdessä tutkimuksen nimeltä "Called to Serve:The Prosocial Behavior of Active Latter-day Saints" [Kutsuttu palvelemaan: aktiivisten myöhempien aikojen pyhien prososiaalinen käyttäytyminen].
Pennsylvanian yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksen sponsoroimana tämä tutkijaryhmä analysoi tutkimusaineistoa, joka oli kerätty 2664:ltä kirkossa käyvältä myöhempien aikojen pyhältä, jotka asuivat eri puolilla maata. Tutkijat päätyivät tulostensa pohjalta siihen lopputulokseen, että aktiiviset myöhempien aikojen pyhät "tekevät vapaaehtoistyötä ja antavat lahjoituksia huomattavasti enemmän kuin amerikkalaiset keskimäärin ja ovat jopa auliimpia antamaan ajastaan ja varoistaan kuin vaurain viidesosa uskonnollisista ihmisistä Amerikassa".
Vapaaehtoistyö
Tutkimusaineiston mukaan siinä missä keskivertoamerikkalainen tekee noin 48 tuntia vapaaehtoistyötä vuodessa (4 tuntia kuukaudessa), aktiivinen myöhempien aikojen pyhä tekee vapaaehtoistyötä 427,9 tuntia vuosittain (35,6 tuntia kuukaudessa) - mikä on vuosittain arviolta 9140 dollarin arvoinen lahjoitus.
Suuri osa myöhempien aikojen pyhien tekemästä vapaaehtoistyöstä on tietysti luonteeltaan uskonnollista. Seurakuntalaiset esimerkiksi antavat vapaaehtoisesti aikaansa muun muassa opettaakseen nuorten pyhien kirjoitusten oppitunteja tai auttavat laittamaan kappelin kuntoon sunnuntain jumalanpalvelusta varten. Kuten tutkimus kuitenkin osoittaa, aktiivinen kirkon jäsen pyhittää lisäksi vuosittain 151,9 tuntia palvelemiseen kirkon yhteiskunnallisissa ja yhteisöllisissä hankkeissa, kuten Amerikan partiopoikajärjestössä tai kirkon maailmanlaajuisissa huoltotyö- ja humanitaarisen avun ohjelmissa. Tutkimuksessa havaittiin, että tämän työn lisäksi yksityiset jäsenet käyttävät vuosittain 34 lisätuntia muihin yhteiskunnallisiin hankkeisiin, jotka eivät liity kirkkoon.
Lahjoitukset hyväntekeväisyyteen
Tutkimustulokset osoittivat myös, että 88,8 prosenttia aktiivisista myöhempien aikojen pyhistä noudattaa raamatullista kehotusta maksaa kymmenykset (lahjoittaa 10 prosenttia vuosituloistaan kirkolle).
Kymmenysten maksamisen lisäksi aktiivinen myöhempien aikojen pyhä lahjoittaa keskimäärin 1 171 dollaria vuodessa hyväntekeväisyystarkoituksiin, jotka eivät liity kirkkoon. Jäsenet antavat myös keskimäärin 650 dollaria kirkon sosiaaliseen huoltotyöohjelmaan. Lyhyesti sanottuna aktiivinen jäsen ei keskimäärin lahjoita ainoastaan täydet 10 prosenttia tuloistaan kirkolle, vaan lahjoittaa 1821 dollaria muihin yhteiskunnallisiin ja yhteisöllisiin hankkeisiin.
"Kaiken kaikkiaan havaitsimme, että [myöhempien aikojen pyhät] ovat amerikkalaisen yhteiskunnan prososiaalisimpia jäseniä", tutkimuksessa sanotaan. "Riippumatta siitä, missä he asuvat, he ovat hyvin avokätisiä aikansa ja varojensa suhteen."
Julkaistut tulokset osoittavat lisäksi, että tämä "prososiaalinen käytös" kuvastaa myöhempien aikojen pyhien opetuksia, jotka korostavat palvelua ja kristillistä rakkautta.Jäsenet todella uskovat Jeesuksen Kristuksen käskevän opetuslapsiaan sekä palvelemaan että rakastamaan toinen toistaan.Tämä ylevä opetus on edelleen tärkeä myöhempien aikojen pyhille kautta maailman.Eräässä jokin aika sitten pidetyssä puheessa kirkon presidentti Thomas S. Monson on opettanut:"Kun katsomme kohti taivasta, opimme väistämättä vastuustamme auttaa muita."
Hän sanoi myös: "Löytääksemme todellista onnea meidän täytyy etsiä sitä keskittyen muuhun kuin itseemme. Kukaan ei ole oppinut elämän tarkoitusta ennen kuin hän on luovuttanut itsensä lähimmäisensä palvelemiseen. Muiden palveleminen on sukua velvollisuudelle, jonka täyttäminen tuottaa todellista iloa. Me emme elä yksin - kaupungissamme, maassamme tai maailmassamme. Meidän oman hyvinvointimme ja lähimmäisemme kurjuuden välillä ei ole meidät erottavaa rajaviivaa. 'Rakasta lähimmäistäsi' on enemmän kuin jumalallinen totuus. Se on täydellisyyden kaava."