Hyvä mormoni on myös hyvä kansalainen
Voivatko myöhempien aikojen pyhät toimia vastuullisina kansalaisina siinä yhteiskunnassa, jossa he elävät, ja olla myös uskollisia uskonnolleen? Jotkut saattavat kyseenalaistaa tämän lähtökohdan. Miksi kirkon ja isänmaan välillä täytyy olla jännitystä? Uskonto ja valtionhallinto eivät voi olla välittämättä toisistaan, eikä niiden myöskään tarvitse olla vihollisia. Hengellisyyden ja lainsäädännän toimintapiirit ovat erilaiset, mutta ne toimivat parhaiten yhdessä, kun omantunnonvapaus ja yhteinen etu jättävät tilaa toisilleen.
Keisarille on annettava se, mikä hänelle kuuluu, mutta niin on annettava myös sielun äänelle.[1]
Myöhempien aikojen pyhät ymmärtävät tämän vuorovaikutuksen. Kahdennessatoista uskonkappaleessa sanotaan: ”Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.” Mormonit uskovat myös, ”ettei mikään hallitusvalta voi pysyä rauhassa, ellei laadita sellaisia lakeja – ja pidetä niitä loukkaamattomina – jotka turvaavat jokaiselle yksilölle omantunnonvapauden harjoittamisen ja oikeuden omaisuuteen ja sen hallintaan sekä hengen varjelemiseen”.[2] Lainkuuliaisuuden ja omantunnonvapauden – kahden merkittävän perustan – on vain sovittava samaan pöytään.
Tämän vuorovaikutuksen haasteellisuus vaihtelee paikasta toiseen.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, joka toimii melkein kaikissa maailman maissa, on tekemisissä monien kulttuurien, tapojen ja sääntöjen kanssa. Näissä maissa on erilaisia hallitusmuotoja, yhteiskunnallisia arvoja ja käsityksiä vapaudesta. Myöhempien aikojen pyhiä on yli 15 miljoonaa, ja he toimivat ajankohtaisissa kysymyksissä omantuntonsa mukaan. Jotkut jäsenet saattavat tukea paikallisen tai valtakunnallisen politiikan suuntaa, kun taas toiset jäsenet saattavat vastustaa sitä. Jotkut äänestävät yhdellä tavalla ja toiset toisella. Mormonin uskonkäsitykset eivät määrittele häntä poliittisesti. On tervettä ja hyödyllistä, että maailmanlaajuisessa kirkossa on vaihtelevia poliittisia näkökantoja.
Mormonit ympäri maailman ovat sekä isänmaallisia kansalaisia että hartaita kirkon jäseniä. Heitä on muokannut ja kasvattanut heidän kotimaansa historia, taide ja kirjallisuus, ja he ovat toimineet yhteiskuntansa menestykseksi. Rakkaus kirkkoa kohtaan ei vähennä rakkautta isänmaahan. Jumala loi maailman mittaamattomine ihmeineen, rikkauksineen ja moninaisuuksineen meidän nautittavaksemme.
Mitä siis tarkoittaa se, että on hyvä kansalainen ja uskova ihminen? Kirkon hengellinen ihanne kohoaa paljon korkeammalle kuin kirkon tornit. Enimmäkseen uskonnolliset ihmiset näkevät itsensä osana suurempaa yhteiskuntaa ja pyrkivät tukemaan sitä. He toimivat vapaaehtoisina kansalaisyhteiskunnan laitoksissa, kuten hyväntekeväisyysjärjestöissä, kouluissa, yhdistyksissä ja kerhoissa. He palvelevat yömajoissa, ruoanjakelupisteissä ja sairaaloissa. He perehtyvät ongelmiin ja äänestävät rehellisiä ehdokkaita. He puhuvat yhtä innokkaasti kuin kuuntelevat, ja he kritisoivat ja ratkaisevat.
Monissa paikoissa eri puolilla maailmaa lait ja sosiaaliset olosuhteet vaikeuttavat kuitenkin ihmisten ja uskonyhteisöjen omantunnonmukaista toimintaa. Pew Research Centerin mukaan yli kolme neljäsosaa maailman väestöstä elää maissa, joissa on uskonnollisia rajoituksia.[3]
Yhteiskuntarauha on todennäköisempää, kun uskonkäsitysten ilmaisemista suojataan ja jokaisen ääntä kuullaan. Tutkimukset osoittavat, että erilaisten hengellisten kokemusten suojaaminen korreloi vahvasti laajempien kansalais- ja poliittisten vapauksien, laajempien lehdistön ja taloudellisten vapauksien, vähempien aseellisten selkkausten, paremman terveyden, korkeamman tulotason, paremman naisten koulutuksen ja yleensä ihmisten laajempien kehittymismahdollisuuksien kanssa.[4]
Ei ole koskaan helppoa olla kunnon kansalainen. Se vaatii harkintaa, kohteliaisuutta ja kärsivällisyyttä. Ajan ja harkinnan virrassa lakeja muutetaan usein vastaamaan ihmisten tarpeisiin. On tärkeää sekä noudattaa lakia että kehittää lainsäädäntöä. Sellaisten uudistusten tulee tapahtua laillisin keinoin, hyvän tavan mukaisella taivuttelulla yhteisen hyvän edistämiseksi.
Missä myöhempien aikojen pyhät asuvatkin, heillä on vastuu ja etuoikeus tehdä omasta maailmankolkastaan parempi paikka. He toimivat toivoen, että kansalaistoiminnan ja omantunnon vaatimukset voidaan saattaa tasapainoon ja sopusointuun.
[1] Ks. Matt. 22:21.
[2] OL 134:2.
[3] Pew Research Center, ”Latest Trends in Religious Restrictions and Hostilities”, 26. helmikuuta 2015.
[4] Ks. Brian J. Grim ja Roger Finke, The Price of Freedom Denied, (2011), s. 206.