Tri George Bennett ja tri Lyle Archibald ovat eläkkeellä olevia lääkäreitä, jotka palvelevat lukuisten muiden lääketieteen ammattilaisten kanssa ja matkustavat useita kertoja vuosittain kehittyviin maihin kouluttamaan paikallista terveydenhuollon ja sairaanhoidon henkilöstöä. Tämä kaksikko antaa aikaansa ja kykyjään osana LDS Charities -järjestön toimintaa, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon humanitaarista ohjelmaa.
| Temple Square is always beautiful in the springtime. Gardeners work to prepare the ground for General Conference. © 2012 Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. | 1 / 2 |
Bennett ja Archibald toimivat niiden arviolta 246 omistautuneen vapaaehtoisammattilaisen ja yli 80 kokoaikaisen humanitaaristen palvelujen lähetyssaarnaajan joukossa, jotka tekevät kenttätyötä eri puolilla maailmaa. Sitä mukaa kuin humanitaarisen avun ohjelma on laajentunut yli 30 viime vuoden aikana, useampia koulutettuja henkilöitä on tarjoutunut auttamaan LDS Charities -kattojärjestön kahdeksan tunnetun ohjelman toteuttamisessa.
Tämä ohjattu maailmanlaajuinen avustustyö alkoi vuonna 1985 kirkon presidentin Spencer W. Kimballin (1895–1985) pyytäessä Yhdysvaltain ja Kanadan jäseniä pitämään erityisen paaston Etiopian nälänhädän ja kuivuuden uhrien hyväksi. Se ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin kirkon jäsenet ovat auttaneet kansainvälisissä kriiseissä: huomionarvoista on, että Brigham Young nimitti ”maanviljelijöitä intiaaneille” Utahin territorion asuttamisen aikaan, mormoninaiset lahjoittivat yli 200 000 vakallista (yli 7 milj. litraa) vehnää ensimmäisen maailmansodan köyhdyttämille ihmisille, ruokaa ja lääkintätarvikkeita jaettiin laajalti sodan runtelemassa Euroopassa vuosina 1946–1947, jäsenet yhdistivät voimansa muiden uskontojen edustajien kanssa auttaakseen Kreikassa vuonna 1953 tapahtuneen maanjäristyksen jälkiavustustyössä sekä sitten antoivat paljon apua pakolaisille Vietnamin selkkauksen jälkeen.
Ensimmäisen presidenttikunnan vuonna 1985 esittämään erityiseen paastoon (pidättäydytään ruoasta ja vedestä kahden peräkkäisen aterian ajan) liittyneen lahjoituspyynnön tulokset ylittivät huikeasti kirkon johtajien odotukset. Erityistarkoitukseen lahjoitettiin noin 6,4 miljoonaa dollaria. Sitten kirkko teki yhteistyötä muiden kansainvälisten avustusjärjestöjen kanssa toimittaakseen hätäaputarvikkeita sodan runtelemaan ja kuivuudesta kärsivään Etiopiaan.
Tarkastellessaan näitä organisoidun humanitaarisen avun menestyksekkäitä pyrkimyksiä vuonna 1990 presidentti Thomas S. Monson ilmoitti kirkon jäsenille: ”Meillä on vastuu antaa apua ja toivoa nälkäisille, kodittomille ja sorretuille sekä kotimaassa että ulkomailla.”
Humanitaarisen avun organisaatio LDS Charities -järjestö keskittyy hätäapuun – pyrkimykseen vastata sekä välittömiin että pitkän aikavälin tarpeisiin luonnonmullistusten yhteydessä, kuten äskettäisen hirmumyrskyn iskiessä Tyynenmeren saarelle Vanuatuun, missä jaettiin hätäaputarvikkeita. Monien vuosien ajan lääketieteen vapaaehtoiset ovat kouluttaneet kehittyvissä maissa työskenteleville kollegoilleen vastasyntyneiden elvytysmenetelmää. Nyt tämä ohjelma on laajentunut ja kattaa myös äideistä huolehtimisen. Pyrkimyksenään kasvattaa yksilöiden omavaraisuutta humanitaarisen avun vapaaehtoiset antavat paikallisille koulutusta ruoan tuottamisessa ja ravitsemuksessa. Eräs toinen painopiste on näköongelmien diagnosoinnissa ja hoidossa sekä silmien tutkimiseen ja mahdollisiin leikkauksiin tarvittavien laitteiden ja tarvikkeiden toimittamisessa. Monissa osissa maailmaa käytettävissä olevat puhtaan veden varastot ovat rajallisia. LDS Charities -järjestö auttaa sellaisten vesi- ja viemäröintijärjestelmien rakentamisessa, jotka tarjoavat paikkakunnille entistä käyttökelpoisemman puhtaan veden varaston. LDS Charities -järjestö tekee yhteistyötä myös muiden avustusjärjestöjen kanssa toteuttaakseen rokotuskampanjoita torjuttavissa olevien sairauksien vähentämiseksi. Esimerkiksi viime vuonna monet tarvitsevat saivat entistä suuremmat liikkumismahdollisuudet lähes 60 000 pyörätuolin ansiosta. Viimeinen avustusmuoto liittyy erilaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin, jotka keskittyvät pääasiassa pakolaisväestöihin eri puolilla maailmaa.
Kesäkuussa 2014 tri George Bennett, anestesialääkäri Ivinsistä Utahista, matkusti Tadšikistaniin antamaan lääketieteellistä koulutusta. Bennett ja hänen vaimonsa Marcia toimivat yhteistyössä paikallisten terveydenhuollon henkilöstön, lääkäreiden, kätilöiden ja sairaanhoitajien kanssa eri puolilta maata esitellen uusia menetelmiä, jotka edistävät äitien terveyttä.
Bennettit, jotka ovat kumpikin yli seitsemänkymmenen, ovat palvelleet miltei yksitoista vuotta vapaaehtoisina kansainvälisessä äitien ja vastasyntyneiden huolto-ohjelmassa mutta ovat nyt lisäämässä kirkon hyväntekeväisyyshankkeisiin mukaan pilottiohjelman, jonka on kehittänyt Jhpiego, joka on Johns Hopkinsin yliopiston ja maailman terveysjärjestön WHO:n alaisuudessa toimiva voittoa tavoittelematon terveysjärjestö. Menetelmä auttaa hoitamaan synnytyksen jälkeistä verenvuotoa, joka on ollut aiemmin suurin syy äitien kuolemiin Tadšikistanissa. Menetelmän käyttöön ottaminen on jo vähentänyt merkittävästi kuolemantapauksia.
”Hankkeessa onnistumisen tason huomaa, kun menee maahan opettamaan, lahjoittaa välttämättömät laitteet, ja he pitävät hanketta yllä omin voimin – he tosiaan jatkavat sitä”, Marcia Bennett sanoo. ”Silloin tietää, että on todella vaikuttanut maan terveydenhuoltokäytäntöihin.”
Eräällä toisella mantereella tri Lyle Archibald, eläkkeellä oleva onkologi ja kuusi vuotta LDS Charities -järjestössä työskennellyt vapaaehtoinen, on organisoinut tiimin auttamaan Paraguayn ainoan syöpäsairaalan tarpeissa.
”Olemme lähettäneet asiantuntijalääkärien tutkivan tiimin, yhden kerrallaan, jotta emme hämmennä paikallista lääkintähenkilöstöä”, Archibald selittää. ”Olemme halunneet arvioida heidän tarpeitaan ja kehittää ohjelmia, jotka auttaisivat heitä tarjoamaan oman maansa parhaita hoitomenetelmiä.”
Archibaldin hanke on lopulta järjestänyt koulutusohjelmia, joihin on sisältynyt ehdotettuja kirurgisia menetelmiä ja jotka ovat auttaneet maksimoimaan heillä jo olevien laitteiden suorituskykyä ja tehokkuutta.
”Meidän tarkoituksenamme ei ole luoda uudelleen paikallista infrastruktuuria”, selittää Gustavo Estrada, kirkon humanitaaristen palvelujen kenttäoperaatiopäällikkö. ”Paikallisiin ongelmiin tarvitaan paikallisia ratkaisuja ja niissä käytetään paikallisia voimavaroja. Teemme yhteistyötä sellaisten järjestöjen kanssa, jotka ovat kehittyneet paikallisissa oloissa, jotta voimme vastata tarpeisiin mahdollisimman tehokkaasti.”
Vuoden 1985 paikallinen hanke Etiopiassa oli ensimmäinen kerta, jolloin paastouhreja käytettiin humanitaariseen apuun. (Yleensä paastouhreja käytetään kirkon puutteessa elävien jäsenten avustamiseksi ja tukemiseksi heidän paikallisissa olosuhteissaan.) Jäsenet ovat jatkaneet vapaaehtoisten lahjoitusten tekemistä, ja vuonna 1991 jäseniä kehotettiin kirjoittamaan vakiolahjoituslomakkeen Muut-riville ”humanitaariset tarpeet”. Vuonna 1996 lahjoituslipukkeeseen lisättiin yksittäinen rivi ”humanitaarinen apu”. Kaikki humanitaariseen rahastoon tehdyt lahjoitukset – jäsenten auliisti antamat varat maailmanlaajuisesti – tukevat suoraan kirkon pyrkimyksiä auttaa maailman hädässä olevia riippumatta uskonnosta, rodusta tai olosuhteista. Kirkko huolehtii lahjoitettujen tarvikkeiden, koulutuksen ja kuljetuksen muista kuluista, joten lahjoitetut varat vaikuttavat suoraan hädässä oleviin yksilöihin. Kirkon humanitaarisen avun johtohenkilöt tekevät yhteistyötä myös muiden terveys-, avustus- ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa maksimoidakseen kenttähankkeensa.
Nyt kun on kulunut 30 vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa pyydettiin vapaaehtoisesti lahjoitettuja varoja, kirkon humanitaarinen avustustoiminta yltää paljon omaa jäsenistöä laajemmalle ja ulottuu satoihin tuhansiin yksilöihin varsinkin kolmannessa maailmassa eli alikehittyneissä maissa. Esimerkiksi vuonna 2014 avustustyö ulottui 131 maahan ja vaikutti miltei 1,2 miljoonaan ihmiseen.
”Sellainen hyväntekeväisyys on enemmän kuin vain auttamista”, selittää Sharon Eubank, LDS Charities -järjestön johtaja. ”Kun sitä toteutetaan oikeiden periaatteiden mukaan, se korostaa arvokkuutta, ihmisarvoa, yhteistyötä, ykseyttä, uhrautumista ja vakuuttaa, ettei kukaan ole liian köyhä, liian vammainen tai väheksytty antaakseen oman arvokkaan panoksensa.”