Aihe

Mormonit ja koulutus: katsaus

 

Koulutus on lähellä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten sydäntä ja on sopusoinnussa monien muiden heille rakkaiden arvojen kanssa. Mormonit rakastavat oppimista ja ovat omistautuneet tiedon hankkimiselle. Heidän sitoutumisensa koulutukseen sekä periaatteena että käytännössä näkyy selkeästi heidän uskonkäsityksissään, opetuksissaan ja jokapäiväisissä toimissaan. He vakuuttavat, että koulutus on laajaa, koko elämän kestävää toimintaa, jolla on monia tärkeitä tarkoituksia. Heillä on ainutlaatuinen käsitys siitä, mitä koulutus on – periaate, joka ottaa huomioon sekä ihmissielun että älyn. Lisäksi mormonit ovat perinteisesti tarjonneet koulutusta, joka on monipuolista ja kestävää, ja tätä perinnettä he vaalivat ja pyrkivät ylläpitämään. Koska myöhempien aikojen pyhät uskovat, että koulutus ansaitsee heidän parhaimpansa, he uhraavat siihen merkittävästi resursseja ja energiaa.

1. Mormonien käsitys koulutuksesta

Koulutuksen tarkoitukset

Koulutuksen periaate kuuluu mormonien perustavinta laatua oleviin uskonkäsityksiin Jumalasta, elämästä ja itsestään. Myöhempien aikojen pyhät vakuuttavat esimerkiksi, että Jumala on kaikkitietävä, ja heille opetetaan, että ”Jumalan kirkkaus on äly eli toisin sanoen valo ja totuus”[1]. He uskovat myös, että koska kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia, kaikkien tavoitteena on pyrkiä jatkuvasti tulemaan Hänen kaltaisikseen, ja he näkevät koulutuksen olennaisena osana tätä pyrkimystä. Siksi myöhempien aikojen pyhille elämä on paitsi koetusaikaa myös opinahjo, jossa saadaan ymmärrystä sekä tutkimalla että kokemalla.[2] Koulutuksen hankkiminen on yksi elämän parhaista tarkoituksista, ja sillä on kestävää iankaikkista arvoa, jolla on vaikutusta kuoleman jälkeen.[3] Sen lopullisena tarkoituksena on jalostuneen, valistuneen ja jumalallisen luonteen kehittyminen.[4]

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että koska koulutus on arvoltaan niin tärkeää ja kestävää, Jumala on tehnyt siitä jumalallisen käskyn, jonka täyttämisestä Hänen lapsensa ovat vastuussa.[5] Sekä Raamattu että Mormonin kirja toistavat tämän käskyn kehotuksineen etsiä, kolkuttaa ja pyytää tietoa. Nykyajan ilmoitukset ja profeetat antavat selkeitä ohjeita hankkia oppia ja selventävät, että opin hankkiminen on pelastukselle välttämätöntä. Kirkon perustaja Joseph Smith opetti, että ”ihminen ei pelastu sen nopeammin kuin hän saa tietoa” ja että kukaan ei voi ”pelastua tietämättömyydessä”[6]. Mormonit vakuuttavat myös, että Jumala on aktiivisesti mukana lastensa kouluttamisessa. Hän valaisee mielen ja lupaa, että pyrkimykset oppia huomataan ja että niiden myötä Hän antaa viisaita tiedon lahjojaan.[7]

Myöhempien aikojen pyhien koulutukseen suhtautumisen pohjana on heille ominainen ymmärrys oppimisesta ja tiedosta. Mormonit tähdentävät nimenomaan, että koulutus on koko ihmistä varten. Se koskee ja hyödyttää sekä mieltä että henkeä. Koulutus ei ole pelkästään älyllistä, vaan myöhempien aikojen pyhät pyrkivät oppimaan ”tutkimalla ja myös uskon kautta” (Oppi ja liitot 88:118). Tämä tarkoittaa osaltaan sitä, että mormonit ymmärtävät sellaista oppimista, joka yhdistää älyllisen ja hengellisen näkemyksen.[8] He myös myöntävät, että nuo kaksi liittyvät yhteen: esimerkiksi hengellinen ymmärrys on välttämätöntä, jotta älyllinen tiedonetsintä saavuttaa perimmäisen tarkoituksensa.[9] Lisäksi myöhempien aikojen pyhät vakuuttavat, etteivät usko ja järki ole täysin vastakkaisia.[10] Siten totuuden etsintä on rajatonta, vaikka myöhempien aikojen pyhät arvostavatkin erityisesti ymmärrystä, joka tuo etsijät lähelle Jumalaa ja auttaa toteuttamaan elämän olennaisia tarkoituksia.[11]

Vaikka koulutus onkin tärkeällä sijalla mormonismin teologiassa, sillä on myös muuta henkilökohtaista arvoa. Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että koulutuksen pitäisi liittyä elämänkokemukseen ja lisätä sitä. Brigham Young selitti, että ”koulutus on voima ajatella selkeästi, voima toimia oikein maallisissa töissä ja voima arvostaa elämää”[12]. Mormonit arvostavat järjen elämää ja rikkautta, jota koulutus tuo elämänkokemukseen. Heitä kannustetaan rakastamaan oppimista ja opettamista, ja he ymmärtävät, että tieto on yksilöä voimaannuttavaa.[13]

Myöhempien aikojen pyhät uskovat myös, että oppimisella pitäisi olla käytännön arvoa. Sen tulisi parantaa yksilön kykyä vaikuttaa yhteiskunnassa, olla taloudellisesti omavarainen ja yleensäkin ”toimia hyvin maailman työssä”[14]. Myöhempien aikojen pyhät ymmärtävät, että koulutus on ratkaisevan tärkeää moraalisista ja käytännöllisistä syistä, jotka ulottuvat heidän perheensä tukemisesta ja kasvattamisesta laajempaan osallistumiseen yhteiskunnassa. Koulutus on vakava toimeksianto vanhemmille, joiden vastuuna on huolehtia lastensa toimeentulosta. Kirkon presidentti Thomas S. Monson on kannustanut sekä miehiä että naisia hankkimaan koulutusta, jotta he voivat tarpeen mukaan olla mukana kilpailuhenkisessä talouselämässä.[15] Lisäksi niillä, jotka hankkivat koulutusta, voi olla sen ansiosta suurempi hyvää aikaansaava vaikutus yhteisössään. Se lisää heidän kykyään palvella ihmiskuntaa.

Tietenkin mormonit vahvistavat, että koulutus on ratkaisevan tärkeää myös ydinperheessä. Kun pyhät ymmärtävät, että perhe on yhteiskunnan tärkein perusyksikkö, he pitävät kotia oppimispaikkana. Vanhemmilla on Jumalalta saatu tehtävä kasvattaa lapsensa ”valossa ja totuudessa” (Oppi ja liitot 93:40). Heillä on ensisijainen vastuu kasvattaa lapsensa älyllisesti, sosiaalisesti ja hengellisesti aikuisiksi opettamalla ja näyttämällä esimerkkiä. Lasten kasvattamista pidetään yhteistyönä Jumalan kanssa, ja vanhempien ja muiden kasvattajien tehtävänä on ohjata lapsia siten, että siitä on heille hyötyä heti ja iankaikkisesti.[16]

Koulutuksen laajuus

Mormonien käsitys koulutuksesta – ei vain erilaisista oppimistavoista vaan paljosta muustakin – on kattava. Kirkon opetukset käsittelevät arvokkaan tiedon laajaa kenttää sisällyttäen siihen rajattoman valikoiman maallisia ja uskonnollisia aiheita. Näiden laajojen rajojen piiriin kuuluu maantiedettä, kulttuuria, historiaa, luonnontieteitä sekä lukuisia muita aiheita, ja nuo aiheet ulottuvat paljon kattavammalle alueelle kuin perinteinen uskonnollinen tietämys.[17] Eräässä mielessä mormonit eivät todellakaan tee eroa ”maallisen” ja ”uskonnollisen” tietämyksen välillä. He pitävät totuutta kaikissa muodoissaan tärkeänä ja pyhänä.

Vaikka koulutus viittaakin usein muodolliseen koulutukseen, myöhempien aikojen pyhät ymmärtävät, että siihen pitäisi kuulua paljon enemmänkin. Heitä kannustetaan pitämään koulutuksen hankkimista yksilöllisenä vastuuna[18], ja heille opetetaan, että jokaisen ihmisen pitäisi pyrkiä kouluttautumaan itsenäisesti omassa elämässään oppien sellaisilla tavoilla ja siinä määrin kuin hänen olosuhteensa sallivat.[19] Vaikka mormonit pitävätkin muodollisia koulutusohjelmia korvaamattomina, he arvostavat myös monenlaista yksilöllistä lukemista, tutkimista, ajattelua ja havainnointia. He vahvistavat, että kaikille, jotka haluavat saada tietoa, on sitä runsaasti tarjolla.

Viime kädessä koulutus on myöhempien aikojen pyhille periaate, joka ulottuu iankaikkisuuteen. Mormonien pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että ”jokainen älyn periaate, jonka me saavutamme tässä elämässä”, seuraa meitä tuonpuoleiseen (Oppi ja liitot 130:18). Myöhempien aikojen pyhät myös näkevät koulutuksen hankkimisen jatkuvana pyrkimyksenä. He odottavat ja toivovat pitkää oppikurssia, joka ulottuu rajattomaan tulevaisuuteen.

2. Koulutukseen liittyvä mormonien perinne

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa koskeva koulutukseen liittyvä perinne[20] on vakaa ja kestävä – todellakin sen jäsenten tunnusmerkki.[21] Lähes 200 vuoden ajan mormonit ovat kehittäneet koulutuksellisia hankkeita ja pitäneet yllä kulttuuria, jossa koulutus on ollut erittäin tärkeällä sijalla. Tämän perinteen juuret juontavat aivan kirkon alkuaikoihin asti.

Raamatun ja Mormonin kirjan lisäksi myöhempien aikojen pyhät ovat pitäneet kirkon perustajan Joseph Smithin saamia jumalallisia ilmoituksia oppimisensa runkona, ja ne ovat antaneet sille tarkoituksen.[22] Tämä nykyajan pyhä kirja Oppi ja liitot rohkaisee pyhiä arvostamaan ja jatkuvasti etsimään kaikenlaista viisautta ja opettamaan toisiaan uutterasti, jotta he voisivat ”saada täydellisempää opetusta teoriassa, periaatteessa, opissa [ja] evankeliumin laissa” (Oppi ja liitot 88:78). Tämänkaltaiset opetukset ovat vauhdittaneet monenlaisia koulutuksellisia hankkeita kautta mormonien historian.

Nämä opetukset laajensivat varhaisten myöhempien aikojen pyhien sitoutumista lastensa kouluttamiseen ja syvensivät heidän henkilökohtaista omistautumistaan itsensä kehittämiseen ja koulutukselliseen kasvuun. Monien aikalaisperheiden tavoin myöhempien aikojen pyhät järjestivät koulutusta kotona, mutta he hankkivat sitä myös muodollisemmin. 1800-luvulla, jolloin koulutus oli usein harvojen etuoikeus, Kirtlandissa Ohion osavaltiossa asuvat mormonit perustivat omia kouluja. Joissakin niistä annettiin ohjausta kirkon palvelutehtäviin sekä uskonnollista opetusta, ja toisissa opetettiin yhteisön jäsenille – myös naisille ja nuorille – kieliä, aritmetiikkaa, kielioppia ja muita perinteisen opetusohjelman aineita.

Mormonit olivat uranuurtajia koulutuksen alalla Missourissa, kesyttämättömällä 1800-luvun Amerikan rajaseudulla, perustamalla ensimmäisen koulun nykyiseen Kansas Cityyn vuonna 1831. Muutama vuosi myöhemmin, juuri rakentamassaan Nauvoon kaupungissa Illinoisissa, he loivat yhteiskunnan, jossa oli tarjolla korkeakulttuuria ja korkeakouluopintoja. Kirkon johtajat olivat selittäneet, että yksi tärkeimmistä tarkoituksista myöhempien aikojen pyhille kokoontua yhteen oli se, että he voisivat nauttia koulutuksen hyödyistä, ja Nauvoossa monet näistä hyödyistä toteutuivat.[23] Siellä suunniteltiin ja perustettiin yleisiä kouluja, kerhoja, teattereita, museoita, luentosaleja sekä kirjallisuus- ja muita yhdistyksiä. Pyhät perustivat yliopiston, Nauvoon kaupungin yliopiston, josta hallinnoitiin kaupungin koulutusjärjestelmää. Nauvoossa kävijät huomasivat kansan olevan sitoutunut sekä uskonnollisiin periaatteisiinsa että mielensä kehittämiseen.[24]

Myös 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun mormonit levittäytyivät perustamaan uudisasutuksia Yhdysvaltain länsiosiin, koulutus pysyi tärkeällä sijalla. Oppimista tukeakseen kirkon johtajat Brigham Young, John Taylor ja Wilford Woodruff ohjasivat vaarnan koulujen ja ”akatemioiden” perustamista, mikä suuntasi myöhempien aikojen pyhien usein vähäiset resurssit organisoituun koulutusohjelmaan. Monista näistä vaarnan kouluista ja akatemioista on sen jälkeen tullut alueen nykyaikaisia lukioita, korkeakouluja ja yliopistoja. Kun vaihtoehtoja tuli tarjolle, kirkko lakkautti suuren osan hankkeestaan tarjota ei-uskonnollista koulutusta. Sen sijaan se alkoi kehittää täydentävän uskontokasvatuksen järjestelmiä kaikenikäisille oppilaille.

3. Kirkon nykyiset koulutushankkeet

Perinteille uskollisena koulutus on edelleen tärkeällä sijalla myöhempien aikojen pyhien elämässä ja uskonkäsityksissä.

Sen lisäksi että on tähdennetty oppimista sunnuntain jumalanpalveluksissa, temppelipalvelussa ja muissa tilanteissa, kirkolla on joukko virallisia hankkeita auttamassa jäseniä heidän pyrkimyksissään hankkia koulutusta.

Jatkuva tuki kirkon korkeakouluille ja yliopistoille on esimerkki siitä, miten kirkossa tunnustetaan erinomaisen ja laajan koulutuksen tarve. Kirkko omistaa kolme yliopistoa (Brigham Youngin yliopisto, Brigham Youngin yliopisto – Havaiji ja Brigham Youngin yliopisto – Idaho) sekä yhden korkeakoulun (LDS Business College) ja pitää ne toiminnassa. Näissä oppilaitoksissa maallinen koulutus yhdistyy kirkon ihanteisiin ja uskonnollisiin periaatteisiin. Kirkko ylläpitää myös joukkoa ala- ja yläkouluja Meksikossa, Tongassa, Samoassa, Fidžissä ja Kiribatissa.

Kirkon koululaitos käsittää kirkon seminaarit ja instituutit. Nämä instituutiot tähdentävät sitä, miten tärkeää on saada kokonaisvaltaista koulutusta, joka yhdistää uskonnollisen tiedon ja uskon.

Seminaari on nelivuotinen uskonnonopetusohjelma, joka on avoinna kaikkiin uskontokuntiin kuuluville 14–17-vuotiaille nuorille. Joka vuosi opiskellaan yhtä myöhempien aikojen pyhien pyhistä kirjoista – joko Vanhaa testamenttia, Uutta testamenttia, Mormonin kirjaa tai Oppia ja liittoja. Seminaariluokkia opettavat sekä kokoaikaiset opettajat että vapaaehtoiset, ja luokat kokoontuvat usein kirkon tiloissa.Seminaarioppilaita on kautta maailman noin 350 000.

Uskontoinstituutit tarjoavat uskonnonopetusta yli 2 500 paikassa ympäri maailman 18–30-vuotiaille nuorille, joista monet ovat korkeakoulu- tai yliopisto-opiskelijoita. Instituuttikurssit sisältävät pyhien kirjoitusten tutkimista, kirkon historiaa, oppia sekä valmistautumista avioliittoon ja kirkon lähetystyöhön. Instituuttiin osallistuu nykyään noin 350 000 opiskelijaa.

Jatkuva koulutusrahasto, jonka kirkko perusti vuonna 2001, tarjoaa rahaston apuun oikeutetuille kirkon nuorille aikuisille maailman kehittyvillä alueilla mahdollisuuden hankkia koulutuksen, jota he tarvitsevat parantaakseen taloudellisia mahdollisuuksiaan. Kirkon jäsenet antavat lahjoituksia rahastoon, ja rahastosta lainan saavien odotetaan maksavan sen takaisin matalakorkoisena. Perustamisensa jälkeen jatkuva koulutusrahasto on kasvanut laajaksi hankkeeksi, joka on auttanut kymmeniätuhansia henkilöitä.



1.Oppi ja liitot 93:36.

2.Ks. Thomas S. Monson, ”Katsokaa Jumalaan ja eläkää”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 63–66; Bruce C. Hafen, ”Sovitus – kaikki kaikkien puolesta”, Liahona, toukokuu 2004, s. 97–99.

3.Oppi ja liitot 130:19.

4.Ks. Dallin H. Oaks, ”A House of Faith”, BYU Studies, 1996, s. 117–118.

5.Ks. Dieter F. Uchtdorf, ”Kaksi periaatetta kenen tahansa elämään”, Liahona, marraskuu 2009, s. 58.

6.Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 277.

7.2. Nefi 28:30; Oppi ja liitot 88:11.

8.Joseph Fielding Smith selitti yksiselitteisesti, että ”tietoa tulee sekä järjen että ilmoituksen avulla” (ks. ”Educating for a Golden Era of Continuing Righteousness”, A Golden Era of Continuing Education, Brigham Youngin yliopisto, 1971, s. 2; Oppi ja liitot 9:2).

9.Ks. Henry B. Eyring, ”Education for Real Life”, Ensign, lokakuu 2002, s. 14–21.

10.Ks. Richard C. Edgley, ”Usko – valinta on teidän”, Liahona, marraskuu 2010, s. 31–33.

11.Ks. 2. Nefi 9:29.

12.Lainattuna artikkelissa George H. Brimhall, ”The Brigham Young University”, Improvement Era, heinäkuu 1920, s. 831.

13.Ks. Dieter F. Uchtdorf, ”Kaksi periaatetta kenen tahansa elämään”, s. 58.

14.James E. Faust, ”Learning for Eternity”, BYU devotional addresses, 18. marraskuuta 1997, s. 3.

15.Ks. Thomas S. Monson, ”Suuria odotuksia”, kirkon koululaitoksen satelliittilähetys, 11. tammikuuta 2009, s. 3.

16.Ks. L. Tom Perry, ”Äidit, jotka opettavat lapsia kotona”, Liahona, toukokuu 2010, s. 29–31.

17.Ks. Oppi ja liitot 88:79; 90:15.

18.Ks. Russell M. Nelson, ”Missä on viisaus?”, Valkeus, tammikuu 1993, s. 5–7.

19.Ks. ”Kaksi periaatetta kenen tahansa elämään”, s. 58.

20.Lähteenä myöhempien aikojen pyhien koulutukseen liittyvään historiaan katso BYU:n ”Education in Zion” -näyttelyn teksti, nähtävissä täällä.

21.Ks. ”Learning for Eternity”, s. 2.

22.Ks. ”A House of Faith”, s. 115.

23.Ks. Sidney Rigdon, ”To the Saints Abroad”, Elders’ Journal, elokuu 1838, s. 53.

24.Ks. esim. ”Highly Important from the Mormon Empire”, New York Herald, 17. kesäkuuta 1842, s. 2.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.