Tervetulotoivotus ja esittely – vanhin D. Todd Christofferson
Hyvää huomenta, ja kiitos, että olette tulleet. Olen vanhin D. Todd Christofferson, ja tehtävässäni yhtenä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kahdestatoista apostolista olen täällä avaamassa tämän lehdistötilaisuuden. Sisar Neill Marriottilla, joka kuuluu Nuorten Naisten ylimpään johtokuntaan, sekä vanhin Dallin H. Oaksilla ja vanhin Jeffrey R. Hollandilla, jotka kuuluvat kahdentoista apostolin koorumiin, on kullakin 3–4 minuutin puheenvuoro.
Vaikka kirkko on päivittäin moneen otteeseen yhteydessä tiedotusvälineisiin, emme kovinkaan usein järjestä lehdistötilaisuuksia – ehkä kerran vuodessa tai kahdessa meillä on esitettävänä jokin tärkeä tiedonanto tai sanottavana jotakin tärkeää. Ja tänään meillä on jotakin sanottavaa. Haluamme jakaa kanssanne huolenaiheemme siitä kasvavasta kireydestä ja mielipiteiden kärjistymisestä toisaalta uskonnonvapauden puolustajien ja toisaalta homoseksuaalien oikeuksien puolustajien välillä. Niille, jotka seuraavat kirkkoa tiiviisti ja jotka tuntevat sen opetukset ja kannat eri yhteiskunnallisissa kysymyksissä, on ilmeistä, ettemme tänään ilmoita mistään muutoksesta kirkon opissa tai opetuksissa. Sen sijaan me kylläkin ehdotamme, millä tavoin ne, joilla on eriävät mielipiteet näistä monitahoisista kysymyksistä, voivat yhdessä pyrkiä ratkaisuun, joka on oikeudenmukainen jokaiselle.
Puheenvuorojemme jälkeen muutamat meistä jäävät paikalle ja kukin teistä voi kysyä mitä tahansa selventäviä kysymyksiä.
Sisar Marriott, joka kuuluu kirkon tiedotuskomiteaan, aloittaa, ja hänen jälkeensä puhuvat vanhimmat Oaks ja Holland.
Sisar Neill Marriott
Nimeni on Neill Marriott, ja olen iloinen saadessani olla täällä tänään vanhin Christoffersonin, vanhin Oaksin ja vanhin Hollandin kanssa edustamassa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa ja kertomassa näkökantamme uskonnonvapautta koskevassa jatkuvassa keskustelussa. Vaikka puhumme pääasiassa amerikkalaiselle yleisölle, niin kuulijakuntaamme kuuluvat myös omat jäsenemme, joita on 15 miljoonaa eri puolilla maailmaa. Heistä monet asuvat muissa maissa, joissa painiskellaan samojen kysymysten parissa, joita me kohtaamme täällä Yhdysvalloissa.
Tässä maassa käydään suurta väittelyä avioliitosta, perheestä, yksilön omastatunnosta ja kollektiivisista oikeuksista sekä uskonnonvapauden asemasta yhteiskunnassamme. Tämän väittelyn lopullinen tulos vaikuttaa suuressa määrin siihen, tulevatko miljoonat ihmiset, joilla on erilainen tausta ja eriäviä näkemyksiä ja arvoja, elämään yhdessä suhteellisessa sopusoinnussa lähitulevaisuudessa.
Kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa erimielisyydet johtavat usein jännitteisiin. Näitä jännitteitä ei tarvitse pelätä, paitsi jos ne kärjistyvät siinä määrin, että ne uhkaavat repiä rikki koko yhteiskunnan. Vaikka niin on toisinaan tapahtunut historiamme aikana, niin me olemme kansalaisina parhaimmillamme, kun eriävien näkökantojen välinen keskustelu, jota käydään avoimesti ja perusteellisesti valtakunnallisella tasolla, johtaa lopulta kompromissiin ja päätökseen, ja kansakuntana me kuljemme eteenpäin entistä vahvempina.
Keskustelu, josta puhumme tänään, koskee sitä, kuinka vahvistaa joidenkuiden oikeuksia ottamatta pois muiden oikeuksia. Keskustelun toisella puolella ovat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavat. Tämä liike on syntynyt vuosisatoja jatkuneen homoseksuaaleihin kohdistuneen pilkkaamisen, vainoamisen ja jopa väkivaltaisuuden jälkeen. Suurin osa yhteiskunnasta on viimein tunnustanut, että tuollainen kohtelu on ollut yksinkertaisesti väärin ja että sellaisten perusihmisoikeuksien, kuten työn tai asunnon saaminen, ei pitäisi riippua henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko uskoo, että sukupuolisuhteet muiden kuin miehen ja naisen välillä, jotka ovat naimisissa keskenään, ovat vastoin Jumalan lakeja. Tämä käsky ja oppi on peräisin pyhistä kirjoituksista, eikä meillä ole lupaa muuttaa sitä. Jumala on kuitenkin rakastava ja armollinen. Hänen sydämensä tuntee myötätuntoa kaikkia lapsiaan kohtaan tasapuolisesti, ja Hän odottaa meidän kohtelevan toisiamme rakastavasti ja oikeudenmukaisesti. Jeesuksen Kristuksen elämässä on runsaasti todisteita, jotka osoittavat, että Hän puolusti lujasti Jumalan lakien mukaista elämää mutta osoitti kuitenkin myötätuntoa niitä kohtaan, joita oli väheksytty, vaikka Häntä arvosteltiin Hänen tehdessään niin. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset, naiset, vanhukset, fyysisesti tai henkisesti vammaiset ja ne, joilla oli epäsuosittu ammatti – he kaikki saivat osakseen myötätuntoa ihmiskunnan Vapahtajalta. Juuri tästä syystä kirkko on julkisesti kannattanut lakeja ja säädöksiä, jotka suojelevat seksuaalivähemmistöjä syrjimiseltä asunnon ja työn saamisessa.
Vanhin Dallin H. Oaks
Samaan aikaan ne, jotka tavoittelevat uskonnollisen vakaumuksen ja ilmaisuvapauden suojelemista sekä oman uskontonsa vapaata harjoittamista, seuraavat huolestuneina näiden Yhdysvaltain perustuslain takaamien ja vaalimien arvokkaiden vapauksien jatkuvaa murenemista. Vuodesta 1791 lähtien perustuslain ensimmäiseen lisäykseen kirjatut takeet uskonnonvapaudesta ovat vakuuttaneet kaikille kansalaisille, että heillä voi olla millaisia uskonnollisia näkemyksiä tahansa ja että he ovat vapaita ilmaisemaan näitä uskonkäsityksiä ja toimimaan niiden mukaan, kunhan heidän toimintansa ei vaaranna julkista terveyttä tai turvallisuutta. Tämä on yksi Amerikan vaalituimpia ja sitä luonnehtivimpia vapauksia. Nykyään me näemme kuitenkin entistä useammin uusia esimerkkejä hyökkäyksistä uskonnonvapautta vastaan. Nämä ovat muutamia esimerkkejä:
- Kalifornian osavaltiossa pariltakymmeneltä kristilliseltä opiskelijaryhmältä on evätty lupa toimia, koska ryhmät edellyttävät omien johtohenkilöidensä kannattavan ryhmän kristillisiä uskonkäsityksiä. Yliopistojärjestelmä pakottaa nämä ryhmät tinkimään uskonkäsityksistään, jos ne mielivät saada luvan kerhonsa toiminnalle.
- Äskettäin eräässä Amerikan suurimmista kaupungeista paikallishallinnon juristit haastoivat sellaisten pastorien saarnoja ja kirjoituksia esitettäviksi todisteina oikeudessa, jotka uskonnollisin perustein ovat vastustaneet uutta lakia. Nämä pastorit ovat saaneet osakseen paitsi uhkailuja myös rikossyytteen sen vaatimisesta, että uudesta homoseksuaalien oikeuksia koskevasta säädöksestä tulisi pitää kansanäänestys.
- Muutamia vuosia sitten olympiakultamitalin saanut voimistelija – sattumoisin myöhempien aikojen pyhä – oli valittu johtamaan amerikkalaisten valtuuskuntaa olympialaisissa. Häntä painostettiin luopumaan joukkueen symbolisen johtajan tehtävästä, koska homoseksuaalien oikeuksia puoltavat protestoivat, että hän oli tukenut lakialoite 8:aa Kaliforniassa. Ironista kyllä, häneltä evättiin sama omantunnonvapaus, jota kommentaattorit vaativat niille homourheilijoille, joita hän olisi symbolisesti edustanut.
- Äskettäin erään suuren amerikkalaisen yhtiön pääjohtaja pakotettiin eroamaan tehtävästään, koska vastaavanlaisesti hänen henkilökohtaiset uskonkäsityksensä olivat joutuneet julkisuudessa suuren vastustuksen kohteeksi.
Valitettavasti luettelo kasvaa. Ahdaskatseisuutta koskevat syytökset ihmisiä kohtaan vain siitä syystä, että heitä motivoi heidän uskonsa ja omatuntonsa, vaikuttavat haitallisesti sanan- ja julkisen väittelyn vapauteen. Kun uskonnollisia ihmisiä uhkaillaan julkisesti, heille kostetaan, heidät pakotetaan jättämään työnsä tai he joutuvat kärsimään henkilökohtaisia menetyksiä, koska ovat ilmaisseet kantansa julkisesti, tehneet lahjoituksen johonkin tarkoitukseen tai osallistuneet äänestykseen, meidän demokratiamme kärsii. Tämän kaltaiset menettelyt ovat aivan yhtä väärin kuin se, että kiellettäisiin oikeus työhön, asuntoon tai julkisiin palveluihin rodun tai sukupuolen vuoksi. Kirkkojen tulee seistä vähintään yhtä lujalla perustalla kuin mikä tahansa muu taho, kun ne tulevat julkisuuteen ja osallistuvat julkisia menettelyjä koskeviin väittelyihin. Yksi tämän päivän suuria ironioita on se, että jotkut ihmiset, jotka ovat taistelleet niin kovasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta, yrittävät nyt kieltää muiden oikeuden olla eri mieltä heidän julkisia menettelyjä koskevista ehdotuksistaan. Arvokas perustuslaillinen sananvapautta koskeva oikeus ei sulje pois yhtäkään yksilöä tai ryhmää, ja yhteiskunta on todella vapaa vain silloin, kun se kunnioittaa jokaisen ihmisen – myös epäsuosittujen vähemmistöjen – uskonnon harjoittamisen, omantunnon ja ilmaisemisen vapautta.
Nykyään osavaltioiden lainsäädäntöelimiä kautta maan kehotetaan vahvistamaan seksuaalivähemmistöjä koskeviin kysymyksiin liittyvät lait, jotta taattaisiin tasapuolinen oikeus asuntoon ja työhön. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtajisto on julkisesti ilmaissut kannattavansa sen kaltaisia toimenpiteitä. Samanaikaisesti me tarvitsemme pikaisesti lakeja, jotka suojelevat uskovien yhteisöjä ja yksilöitä syrjimiseltä ja kostotoimilta, joiden syynä on se, että he vaativat niitä vapaan ilmaisun ja uskonnollisen käytännön keskeisiä oikeuksia, jotka ovat kansakuntamme identiteetin ja kansalaisina jättämämme perinnön ytimessä.
Koska meiltä kysytään usein, mikä on kantamme näihin kysymyksiin, kirkko vahvistaa seuraavat periaatteet, jotka perustuvat Jeesuksen Kristuksen opetuksiin sekä oikeudenmukaisuuteen kaikkia – myös uskovia – kohtaan:
- Me vaadimme jokaiselle Jumalan antaman ja perustuslaillisen oikeuden elää oman uskonsa mukaan ja oman omantuntonsa vaatimusten mukaisesti kuitenkin niin, ettei se vahingoita muiden terveyttä tai turvallisuutta.
- Me myönnämme, että saman omantunnonvapauden tulee koskea miehiä ja naisia kaikkialla, jotta he voivat noudattaa valitsemaansa uskontoa tai olla noudattamatta mitään uskontoa, jos he niin valitsevat.
- Me uskomme, että lait tulee laatia niin, että niillä saavutetaan tasapaino sekä suojeltaessa kaikkien ihmisten vapauksia että kunnioitettaessa niitä, joilla on eriävä arvomaailma.
- Me emme hyväksy mitään vainoa emmekä minkäänlaisia kostotoimia, kuten vainoa, joka perustuu rotuun, etniseen taustaan, uskonkäsityksiin, taloudellisiin olosuhteisiin, sukupuolten välisiin eroihin tai eroihin seksuaalisessa suuntautumisessa.
Me kutsumme paikallisia, osavaltiollisia ja liittovaltiollisia päättäjiä palvelemaan kaikkia kansalaisiaan säätämällä lakeja, jotka suojelevat keskeisen tärkeitä uskontoon liittyviä vapauksia yksilöille, perheille, kirkoille ja muille uskonnollisille ryhmille, sekä myös suojelemaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kansalaistemme oikeuksia – jotka eivät tällä hetkellä toteudu monissa osissa maata – sellaisissa asioissa kuten asunnon ja työn saaminen sekä julkinen asiointi hotelleissa, ravintoloissa ja liikennevälineissä.
Vanhin Jeffrey R. Holland
Kaikkien ihmisten oikeuksiin – myös uskonnollisiin oikeuksiin – mukautuminen edellyttää viisautta ja arvostelukykyä, myötätuntoa ja oikeudenmukaisuutta. Poliittisesti se vaatii epäilemättä omistautumista erinomaiseen valtiomiestaitoon. Mitään ei saavuteta, jos jompikumpi osapuoli sortuu kiusaamiseen, poliittiseen nokitteluun tai ahdasmielisyydestä syyttämiseen. Nämä ovat vakavia kysymyksiä, ja ne vaativat vakavaa pohdintaa sekä syvällistä, kohteliasta keskustelua.
Millaisten uskonnollisten oikeuksien suojelemisesta me puhumme? Aivan aluksi viittaamme perustuslain takaamaan oikeuteen uskonnollisille yhteisöille toimia oman uskonsa vaatimusten mukaisesti. Tähän sisältyy niiden oikeus opettaa uskonkäsityksiään virallisesti pidetyissä puheissa ja kirkon oppiluokissa, kertoa näkemyksistään avoimesti julkisuudessa, valita omat johtohenkilönsä ja pitää huolta jäsenistään vapaasti.
Siihen sisältyy myös oikeus käyttää kirkon kiinteistöjä kirkon uskonkäsitysten mukaisesti ilman että valtiovalta puuttuu siihen. Tietenkään näitä oikeuksia ei saa käyttää tavoilla, jotka uhkaisivat esimerkiksi julkista terveyttä tai yksilön turvallisuutta. Niihin sisältyvät esimerkiksi työhön, nuhteettomaan käytökseen ja kelpoisuuteen liittyvät vaatimukset kirkon kouluissa. Näin on, koska kirkon omistamilla liikeyrityksillä ja muilla tahoilla, jotka ovat suoraan yhteydessä kirkon päämääriin ja toimintoihin, täytyy olla sama toimintavapaus työllisyyteen liittyvissä kelpoisuusvaatimuksissa kuin kirkolla itsellään.
Epäilemättä uskonnollisiin oikeuksiin täytyy sisältyä perheen oikeus palvella Jumalaa ja järjestää uskonnollisia toimintoja kotona, kuten se näkee parhaaksi, ja vanhempien oikeus opettaa lapsiaan uskonnollisten arvojensa mukaan – myöntäen, että kun lapset ovat kyllin vanhoja, he valitsevat oman tiensä.
Institutionaalisen suojan lisäksi yksittäisillä uskovilla ihmisillä täytyy säilyä heidän perustuslaillinen oikeutensa elää syvien uskonkäsitystensä mukaisesti, kuten valita ammattinsa tai työpaikkansa tai toimimisen julkisessa virassa ilman uhkailuja, pakottamista tai kostotoimia muiden ryhmien taholta. Esimerkiksi myöhempien aikojen pyhiin kuuluvaa lääkäriä, joka kieltäytyy suorittamasta aborttia tai keinohedelmöitystä lesboparille, ei pitäisi pakottaa toimimaan vastoin omaatuntoaan, varsinkin kun saatavilla on muita, jotka voivat helposti suorittaa kyseisen toimenpiteen. Toisena esimerkkinä katoliseen kirkkoon kuuluvaa lähiapteekkaria, joka kieltäytyy myymästä ”katumuspilleriä”, kun suuret apteekkiketjut myyvät kyseistä tuotetta auliisti, ei myöskään pitäisi kiusaamalla tai boikotoimalla painostaa toimimaan vastoin omaatuntoaan.
Ymmärtämyksellä ja hyväntahtoisuudella sekä molemminpuolisilla myönnytyksillä mitkään näistä uskoville taatuista oikeuksista eivät kavenna niiden homoseksuaalimiesten ja lesbolaisnaisten oikeuksia, jotka haluavat elää omien oikeuksiensa ja periaatteidensa mukaan.
Tähdennämme lopuksi tätä seikkaa vaihtoehtona sille retoriikalle ja suvaitsemattomuudelle, joka on liian pitkään luonnehtinut valtakunnallisia väittelyjä tästä asiasta. Meidän täytyy löytää keinoja osoittaa kunnioitusta muita kohtaan, joiden uskonkäsitykset, arvot ja käytösmallit eroavat omistamme, eikä meidän niin tehdessämme pidä koskaan olla pakotettuja kieltämään tai hylkäämään omia uskonkäsityksiämme, arvojamme ja käytösmallejamme. Jokaisen kansalaisen oikeuksia suojellaan parhaiten silloin, kun jokainen ihminen ja ryhmä suojelee niitä muiden oikeuksia, joita he haluavat suojeltavan omalla kohdallaan.
Olemme tänään selittäneet kirkon huolta uskonnollisten vapauksien murenemisesta, ja samalla vaadimme kaikkia ihmisiä koskevaa oikeudenmukaisuutta. Muistutamme jokaista siitä virallisesta lausunnosta, jonka kirkko esitti vuonna 1835 – lausunnosta, joka sisällytettiin virallisesti siihen pyhään kirjaan, joka nykyään tunnetaan nimellä Oppi ja liitot.
Tuon pyhän kirjan teksti vahvistaa kummankin puolen nykyisestä kannastamme. Ensiksikin, että me kaikki olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, että noudatamme vastuuntuntoisesti uskonkäsityksiämme, ja me kutsumme kaikkia kansalaisiamme olemaan vastuuntuntoisia käyttäessään uskonnonvapauttaan. Toiseksi, että tuo pyhä kirja esittää valtiovallan asianmukaisen roolin yleisen edun suojelemisessa ilman että kavennetaan vapaata ilmaisua, niin kutsuttua ”sielun vapautta”. Suunnilleen 180 vuotta myöhemmin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon määrätietoisuus olla vastuuntuntoisia kansalaisia ja samalla myös puolustaa uskonnonvapautta ei ole heikentynyt.
Kiitos, että olette kuunnelleet.
Tässä vaiheessa Michael Otterson pyytää tiedotushenkilöstöä järjestämään yksilölliset haastattelupyynnöt vanhin Oaksin ja vanhin Christoffersonin kanssa. Radio- ja televisiotoimittajat ovat ensimmäisinä. Tänään käytettävissä olevan ajan vuoksi rajoitamme lähetyshaastattelut korkeintaan kolmeen minuuttiin. Jos tiedotusvälineiden toimittajat haluavat pidemmän haastattelun tiettyihin ohjelmiin muutaman seuraavan päivän aikana, teemme mielellämme teidän kanssanne yhteistyötä. Sanomalehtien toimittajille annetaan tänään hieman enemmän aikaa. Seurassamme on myös vanhin Von Keetch, joka on lakimies ja on erityisen perehtynyt perustuslakiin. Hän voi antaa teille lisää taustatietoja tai puhua virallisesti, sen mukaan kuin halutaan.