Voiko kirkko olla yhtenäinen ja moninainen samanaikaisesti? Nykyisen kaltaisessa globaalissa maailmassa, jossa ihmiset vaihtavat keskenään ajatuksia ja kulttuuria helpommin kuin koskaan, parempi kysymys saattaisi olla: ”Kuinka kirkko voi selvitä ilman yhtenäisyyttä ja moninaisuutta?” Nämä kaksi eivät ole ristiriidassa vaan täydentävät toisiaan kuten kolikon kaksi puolta.
Mormonikansan moninaiset kasvot
”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.” Ef. 2:19.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kasvot ovat muuttumassa. Kirkon jäsenistö koostui joskus aikaisemmin lähinnä Pohjois-Euroopasta tulleista ihmisistä ja keskittyi Utahin osavaltioon, mutta 1900-luvun puolivälin jälkeen jäsenistö on kasvanut kautta maailman. Nykyään kirkon kasvot kuvastavat jokaista rotua ja kulttuuria ja ovat värikkäämmät ja moninaisemmat kuin koskaan ennen.
Tämä mosaiikki voi yllättää teidät. Myöhempien aikojen pyhiä asuu 190 maassa, kansakunnassa ja territoriossa. He puhuvat yli 120:tä kieltä ja kokoontuvat jumalanpalveluksiin lähes 30 000 seurakunnassa eri puolilla maailmaa. Brasilialaiset johtavat kirkkoa Brasiliassa. Japanilaiset huolehtivat työstä
Japanissa. Saksalaiset opettavat jäsenille evankeliumia Saksassa. Ja toisinaan kirkko muodostaa seurakuntia etnisten vähemmistöjen tarpeiden mukaan, kuten Chicagon puolalaisille, Salt Lake Cityn kiinalaisille ja Massachusettsin kambodžalaisille.
Lähetyssaarnaajia eri puolilta maailmaa palvelee yli 400 lähetyskentällä. Nuori mies Italiasta saattaa palvella kiinankielisellä lähetyskentällä Englannissa, nuori nainen Australiasta voi palvella hmonginkielisellä lähetyskentällä Kaliforniassa ja eläkeläispariskunta Idahosta saattaa palvella lähetystyössä lääkintätehtävissä Intiassa. Nämä vapaaehtoiset upottautuvat vieraisiin kulttuureihin ja rakastavat niitä ihmisiä, joita he palvelevat.
Mutta tilastot kertovat vain osan. Suuri osa tästä kertomuksesta ilmaistaan kulttuurina.
Osallistuttaessa kulttuuritapahtumaan minkä tahansa myöhempien aikojen pyhien temppelin vihkimisen yhteydessä huomataan maailman kansojen eloisuus. Olipa kysymys sitten Itä-Euroopan kulttuurien taidokkuudesta Kiovan temppelin luona Ukrainassa tai tulisesta kansanperinne-esityksestä Buenos Airesissa Argentiinassa, myöhempien aikojen pyhien tanssit, musiikki ja puvut ovat esillä näissä juhlissa.
Joka kolmas vuosi mormonitaiteilijat eri puolilta maailmaa osallistuvat kansainväliseen taidekilpailuun. Tässä kirkon järjestämässä tapahtumassa esitellään maalauksia, piirustuksia, taidekuvituksia, valokuvia, veistoksia ym. Yhdessä monenkirjavassa näyttelyssä vierekkäin nämä työt heijastavat syvää uskonnollisuutta ja hengellistä mielikuvitusta ilmentävää ammattitaitoa. Osallistujilla on perimänsä mukainen persoonallisuus ja seudulleen ominainen herkkyys. Mikään yksittäinen näkökulma ei peitä toista, vaan evankeliumin värit näkyvät loistavina.
Jokaisessa maassa ja paikassa myöhempien aikojen pyhät vaikuttavat omaan kulttuuriinsa. Mutta olipa heidän etninen alkuperänsä tai ulkoinen olemuksensa mikä tahansa, he kaikki ovat saman taivaallisen Isän lapsia. Rotu on ihmisen tarkoitusta vahvistava osa. Niin paljon kuin nämä erot rikastavatkin, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi kohoaa niiden kaikkien yläpuolelle.
Kristuksen ruumiina
”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.” 1. Kor. 12:12.
Evankeliumin mukaan eläminen ei vaadi ihmisiä luopumaan siitä, mikä tekee heistä ainutlaatuisia. Ne ominaisuudet, joista identiteetti ja luonne muodostuvat, saavat myös aikaan hyvää kirkossa. Uudessa testamentissa apostoli Paavali vertasi kirkkoa Kristuksen ruumiiseen. Siihen aikaan kirkon seurakunnat käsittivät monia Välimeren alueen kulttuureja ja kansallisuuksia. Hän kirjoitti: ”Meidät kaikki – – on kastettu yhdeksi ruumiiksi” (1. Kor. 12:13). Niin on tänäkin päivänä. Kirkossa on jäseniä lähes jokaisesta rodusta ja kansallisuudesta, ja jokainen on kokonaisuuden elintärkeä jäsen.
Kaikista eroistaan huolimatta myöhempien aikojen pyhät kokevat tyydytystä siitä, mikä on yhteistä. Mihin kirkon jäsenet sitten matkustavatkin – olipa se Soul, São Paulo tai Pietari – he tuntevat yhteenkuuluvuutta uskonnollisessa yhteisössään. Heillä on yhteiset uskonkäsitykset ja tuttu sanasto, ja he ovat yhdessä sitoutuneet huolehtimaan toisistaan. Vaikka he saattavatkin olla eri mieltä politiikasta tai taloudesta, he kasvavat yhteen suhtautumalla eroihin ymmärtäväisesti ja hienotunteisesti.
Astuessaan mormonien seurakuntakeskukseen ja kuullessaan mormonien jumalanpalveluksen kulun voi tuntea tulleensa kotiin. Sunnuntaikokoukset noudattavat samaa kaavaa ja sisältävät samanlaista musiikkia, ja niissä siunataan ja jaetaan sama sakramentti. Saarnoissa käytetään samoja pyhiä kirjoituksia, ja opettajat opettavat samoja oppiaiheita. Sama aineisto käännetään ja jaetaan kaikille kirkon seurakunnille. Mutta kuitenkin jokainen myöhempien aikojen pyhä sisäistää kokemuksen eri tavoin. Yhtenäinen evankeliumin kulttuuri vallitsee yhdessä vaihtelevien yksilöllisten ja yhteiskunnallisten ympäristöjen kanssa.
Loppujen lopuksi ei ole amerikkalaisia, eurooppalaisia, latinalaisamerikkalaisia, afrikkalaisia eikä aasialaisia myöhempien aikojen pyhiä. On yksinkertaisesti pelkkiä myöhempien aikojen pyhiä.