Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kasvu pienestä joukosta Amerikan rajaseudulla maailmanlaajuiseksi uskonnoksi, joka on siunauksena miljoonien ihmisten elämässä, on yksi 1800- ja 1900-lukujen suurista uskonnon menestystarinoista.
Aivan alusta asti kirkon jäsenet ovat osoittaneet huomattavaa kykyä asettaa hengelliset tavoitteet aineellisten asioiden edelle. Martin Harris, yksi kirkon varhaisimmista jäsenistä, kiinnitti maatilansa maksaakseen Mormonin kirjan julkaisun. Varhaisten myöhempien aikojen pyhien joukossa on runsaasti muitakin esimerkkejä uhrautuvaisuudesta.
Kirkon jäsenet, joita ajettiin paikasta toiseen – Missourista Illinoisiin ja edelleen läntisten rajaseutujen perukoille – jättivät monesti kotinsa, maatilansa ja pikkuyrityksensä, joita he olivat hoitaneet rakkaudella. Tehtyään matkansa viimeisen pitkän osuuden Amerikan tasankojen halki Kalliovuorille monet olivat jo aivan köyhiä. Ne, jotka tulivat käsikärryjen kera, koska heillä ei ollut varaa vankkureihin, ovat sydämeenkäyvänä todisteena tästä.
Brigham Young huomautti kerran, että jos myöhempien aikojen pyhät saisivat elää Kalliovuorten laaksoissa rauhassa kymmenen vuoden ajan, heistä tulisi muista riippumaton kansa. Ajan myötä Brigham Youngin näkemys säästäväisestä, riippumattomasta ja hengellisestä kansasta suurimmalta osaltaan toteutui.
Täydelliseen taloudelliseen riippumattomuuteen ja velasta vapautumiseen kului kuitenkin vuosikymmeniä. Nykyään historioitsijat ovat sitä mieltä, että 1900-luvun alussa kirkko alkoi vihdoin päästä pahimman yli ja vapautua vuosikymmenten velkaisuudesta – ja he korostavat erityisesti kirkon presidentin Lorenzo Snow'n saarnaa, jossa hän kehotti myöhempien aikojen pyhiä sitoutumaan uudelleen kymmenysten periaatteeseen.
Kymmenysten maksaminen on muinainen raamatullinen periaate ja monet kirkot ovat noudattaneet sitä halki vuosisatojen. Riippumattomista tutkimuksista käy kuitenkin ilmi, ettei kymmenysten maksamista noudateta nykypäivän Amerikassa missään muualla niin laajalti ja uskollisesti kuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten keskuudessa. Valtaosa kirkon toiminnan hallinnoimiseen käytettävistä tuloista saadaan kymmenyksistä eikä liiketoimista tai sijoituksista.
Kymmenysten maksaminen on siten osoittautunut valtavaksi siunaukseksi kirkolle ja sen jäsenille, samoin kuin yksinkertaiset mutta järkevät taloudelliset periaatteet kuten velan välttäminen, tulojen mukaan eläminen sekä rahan säästäminen pahan päivän varalle.
Avain kirkon talousasioiden ymmärtämiseen on sen asian ymmärtäminen, että ne ovat vain keino päämäärän saavuttamiseksi. Ne antavat kirkolle mahdollisuuden toteuttaa uskonnollista tehtäväänsä kaikkialla maailmassa.
Omistaako kirkko tuottavia liikeyrityksiä? Kyllä. Kirkon varhaisempina aikoina, kun se oli vakiintumassa syrjäiselle Kalliovuorten alueelle, jotkin noista liikeyrityksistä olivat välttämättömiä siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niitä ollut missään muualla yhteisön keskuudessa. Vähitellen, kun yksityisiä yrityksiä syntyi ja tarve kirkon omistamiin liikeyrityksiin väheni, niitä myytiin pois, lahjoitettiin yhteisölle tai lakkautettiin. Zions-pankki sekä MAP-sairaalat ovat esimerkkeinä tästä.
Nykyään kirkon liikeyritysten varoilla tuetaan kirkon tehtävää ja periaatteita siten, että ne toimivat vararahastona. Vuokraviljelmät, jotka nykyään toimivat tuottavina yrityksinä, voidaan maailmanlaajuisen ruokakriisin tullessa muuttaa huoltotyömaatiloiksi. Yritykset kuten KSL Television ja Deseret News toimivat keskeisen arvokkaina tiedotusvälineinä.
Kymmenysvaroja käytetään tukemaan viittä tärkeää toiminnan osa-aluetta:
- rakennetaan jumalanpalveluspaikkoja ja muita rakennuksia jäsenille kautta maailman – meillä on tuhansia tällaisia rakennuksia ja uusia otetaan jatkuvasti käyttöön, joskus useita viikossa
- kustannetaan koulutusohjelmia, kuten tuetaan yliopistojamme sekä seminaari- ja instituuttiohjelmiamme
- tuetaan kirkon maailmanlaajuista lähetystyöohjelmaa
- rakennetaan temppeleitä ja johdetaan lähes 140 temppelin toimintaa eri puolilla maailmaa sekä hallinnoidaan maailman laajinta sukututkimusohjelmaa
- tuetaan kirkon huoltotyöohjelmia ja humanitaarista apua, jotka palvelevat ihmisiä kaikkialla maailmassa – sekä kirkon jäseniä että niitä, jotka eivät ole jäseniä.
Aika ajoin jotkut ihmiset, mukaan lukien toimittajat, yrittävät liittää kirkkoon rahallisen arvon samalla tavoin kuin he arvioisivat jonkin kaupallisen yhtiön varallisuutta. Sellaiset vertailut eivät yksinkertaisesti toimi. Esimerkiksi yhtiön haarakonttorien tai vähittäismyymälöiden täytyy olla taloudellisesti voittoa tuottavia. Mutta aina kun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko rakentaa jumalanpalveluspaikan, rakennuksesta muodostuu varojen kuluttaja ja taloudellinen velvollisuus, josta täytyy huolehtia maailmanlaajuisilla jäsenten lahjoitusvaroilla. Rakennuksen jatkuva ylläpito ja huolto, energia- ja vesimaksut sekä käyttö voidaan taata vain, kun uskolliset jäsenet tukevat kirkkoa edelleen.
Toisinaan joku yrittää arvioida kirkon tuloja ja määritellä, kuinka paljon siitä käytetään köyhistä ja tarvitsevista huolehtimiseen. Taaskaan he harvoin näkevät koko kuvaa. Kirkon huoltotyön ja humanitaaristen pyrkimysten perustavia periaatteita ovat Kristuksen kaltainen palvelutyö ja omavaraisuus.
Lähes 30 000 piispalla, jotka johtavat seurakuntiaan, on suora mahdollisuus käyttää kirkon varoja huolehtiakseen puutteessa olevista samalla auttaen jäseniä pääsemään omavaraisuuteen.
Salt Lake Cityn huoltotyöaukiolla, jossa kirkko järjestää elintarvikkeiden säilömistä jakeluvarastoihinsa, jotkin toimenpiteistä olisivat tehokkaampia automatisoituina. Kirkko on kuitenkin valinnut enemmän työvoimaa käyttävät tuotantolinjat, jotka tarjoavat ihmisille tilaisuuksia palvella sekä huoltoapua saaville tilaisuuden tehdä työtä sen eteen, mitä he saavat. Tämä ei ole kaupallisen liikeyrityksen malli, mutta se on malli, joka auttaa ihmisiä auttamaan itseään. Kirkon tavoitteena on auttaa ihmisiä voittamaan ajalliset esteet heidän tavoitellessaan hengellisiä arvoja.
Niissä numerotiedoissa, joita julkaistaan ja jotka koskevat humanitaarista työtämme, näkyvät vain rahasummat, jotka on käytetty suoraan humanitaariseen palvelutyöhön. Kirkko huolehtii hallinnollisista kuluista. Nuo summat eivät myöskään kata kirkon laajoja huoltotyö- ja työllistämispalveluja, jotka palvelevat monia tuhansia ihmisiä kautta maailman. Niissä eivät myöskään näy käytettyjen tavaroiden Deseret Industries -myymälät, jotka tarjoavat muille hyväntekeväisyysjärjestöille kuponkeja jaettavaksi ja jotka tekevät lahjoituksia ruokavarastoihin, eikä niissä näy humanitaarinen työ tai huoltotyöhön keskittyvä lähetystyöpalvelu tai tuki, jota annetaan muiden avustusjärjestöjen auttamiseksi heidän työssään. Sadattuhannet palvelutyön tunnit tukevat tällaisia kirkon ohjelmia.
Kirkon tarkoituksena on parantaa ihmisten elämää kaikkialla maailmassa tuomalla heidät lähemmäksi Jeesusta Kristusta. Kirkon varoja käytetään tavoilla, jotka tukevat tuota tehtävää. Rakennuksia rakennetaan, jotta jäsenet voivat kokoontua yhteen palvelemaan Jumalaa ja jotta heille voidaan opettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Lähetyssaarnaajia lähetetään kutsumaan ihmisiä tulemaan Kristuksen luokse. Voimavaroja käytetään, jotta tarjottaisiin ruokaa ja vaatteita tarvitseville ja jotta ihmisille annettaisiin keinoja parantaa tilannettaan ja tulla omavaraisiksi. Tärkeintä ei ole hinta vaan tulos. Kuten aiempi kirkon presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: ”Kirkon ainoa todellinen vauraus on sen jäsenten uskossa.”
Ne, jotka yrittävät määritellä kirkon laitokseksi, joka on omistautunut varallisuuden keräämiseen, eivät ymmärrä asian ydintä: kirkon tarkoituksena on tuoda ihmisiä Kristuksen luokse ja noudattaa Hänen esimerkkiään kohottamalla vaikeuksissa olevien ihmisten taakkoja. Avain kirkon ymmärtämiseen on siinä, ettei tarkastele sitä maailmanlaajuisena yhtiönä vaan näkee sen koostuvan tuhansien seurakuntien miljoonista uskollisista jäsenistä kautta maailman, jotka seuraavat Kristusta ja huolehtivat toisistaan ja lähimmäisistään.