Uutistiedote

Toinen sadonkorjuu

Palautetun kirkon pioneerien tarina on aina kiehtonut minua. Heidän uskoa ja rohkeutta osoittavat tekonsa antavat kaikille jäsenille kunniakkaan ja korvaamattoman perinnön.

Euroopalla on tärkeä osuus tässä sankarillisessa tarinassa. Eurooppa oli vainio, jossa sato oli valmiina korjattavaksi. Tuhannet tällaiset pioneerit kuulivat evankeliumista ja ottivat sen vastaan ennen kuin he astuivat laivaan lähteäkseen Amerikkaan, profeetta Joseph Smithin ilmoittamaan kokoamispaikkaan.

Viime vuosina minulla on ollut siunaus käydä joissakin niistä paikoista, mistä nuo ensimmäiset käännynnäiset tulivat. Prestonissa Englannissa pysähdyin katselemaan Ribble-joen tyyniä vesiä. Ensimmäiset kasteet Euroopassa tapahtuivat siellä vasta 175 vuotta sitten. Kööpenhaminan satamalaitureilla ihailin Kristina-patsasta, joka silmät avomerelle päin katsoen symboloi niiden tuhansien skandinavialaisten toivoa, jotka lähtivät sieltä mennäkseen Siioniin.

Monissa maissa, jotka ovat vasta viime aikoina avautuneet evankeliumille, on helpointa lähestyä ensimmäisiä käännynnäisiä henkilökohtaisesti! Monet ovat siellä yhä, aktiivisina, onnellisina ja menneisyydestään ylpeinä. He voivat kertoa palavasta innosta noina varhaisvuosina, jolloin kokouksia pidettiin vaatimattomasti kellareissa, elokuvateattereissa tai ravintoloiden takahuoneissa. Monet tietävät ensimmäisten seurakuntakeskusten rakentamisesta tai loputtoman pitkistä matkoista Sveitsin temppeliin. Itä-Euroopan maissa paikalliset pioneerit kertovat puutteen vuosista rautaesiripun takana ja ihmeestä, joka tapahtui, kun lähetystyö aloitettiin näissä maissa vuoden 1989 jälkeen.

Tarina jatkuu yhä. Sen tapahtumat ovat meneillään silmiemme edessä. Profetioita on täyttymässä. Herra on peräsimessä, eikä mikään voi estää Hänen työtään etenemästä. Tänään kuten eilispäivänäkin kirkon kasvuun liittyy uskoa osoittavia tekoja ja ihmeitä.

Usean vuoden ajan vyöhykkeen johtokunta on julistanut kunnianhimoista ja optimistista visiota kirkon kasvusta Euroopassa. Itsekin Euroopan lapsina olemme nähneet kirkon vakiintuvan, kasvavan ja kypsyvän. Todistus aiemmista ihmeistä ruokkii uskoamme tulevaisuuteen.

Tunnemme, että maanosamme yllä vallitsee uusi henki. Kasteiden määrä kasvaa jatkuvasti. Paljon useampia nuoria lähtee lähetystyöhön. Kokouksiin osallistuminen ja temppelissä käyminen lisääntyvät jatkuvasti. Uusi, runsas sadonkorjuu on valmisteilla.

Joitakin vuosia sitten silloinen vanhin Gordon B. Hinckley puhui kahdelle nuorelle lähetyssaarnaajalle Ruotsissa. Hän otti käteensä vesilasillisen ja sanoi: ”Ruotsi on monien vuosien ajan ollut kuin tämä lasillinen vettä – ei juurikaan liikettä. 1800-luvun puolivälissä, kun ensimmäiset lähetyssaarnaajat tulivat Ruotsiin, kirkkoon liittyi tuhansittain ihmisiä. Se oli suurenmoinen ja mahtava sadonkorjuu. Kun menette kotiin, haluan teidän kertovan jäsenille, että tulee olemaan uusi sadonkorjuu, toinen sadonkorjuu Ruotsissa, mikä tuo tuhansittain ruotsalaisia kirkkoon.”1

Tuo toinen sadonkorjuu on, ja tulee olemaan, laajempi kuin ensimmäinen. Euroopasta on tullut tienristeys ja kokoontumispaikka koko maailman kansoille. Sen nähdäkseen täytyy vain kulkea suurimpien kaupunkiemme kaduilla.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että viimeisinä aikoina ”tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi”2. Tämä profetia on täyttymässä uusien maiden avautuessa lähetyssaarnaajille, mutta myös omassa maanosassamme niiden tuhansien ihmisten kääntymisen myötä, jotka ovat tulleet kaikista maailman kansakunnista. Kun nämä erikieliset ja erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset toivotetaan tervetulleiksi kirkkoon, he ovat siunauksena seurakunnissamme.

Nykyään Euroopassa olevilla jäsenillä on historiallinen osansa tässä toisessa sadonkorjuussa, aivan kuin palautuksen varhaisvuosinakin. Rukoilen, että tämä kunniakas visio toimii kannustimena meille kaikille ja että teemme yhdessä työtä toteuttaaksemme sen.

1. Ensign, heinäkuu 2000. 
2. Matt. 24:14.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.