Joseph Smith Papers -hankkeen uusi osa, kirjanpainajan käsikirjoitus Mormonin kirjasta, julkistettiin 4. elokuuta. Julkaisijana on The Church Historian’s Press, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historian osaston julkaisujen kustantaja. ”Revelations and Translations, Volume 3: Printer’s Manuscript of the Book of Mormon” [Ilmoitukset ja käännökset, osa 3: Kirjanpainajan käsikirjoitus Mormonin kirjasta] on 11. julkaistu osa tässä meneillään olevassa kirkon hankkeessa, jolla kaikki kirkon perustajan Joseph Smithin tai hänen kirjuriensa laatimat asiakirjat pyritään tuomaan suuren yleisön saataville.
- Tässä 1900-luvun alkupuolen valokuvassa näkyy kirjanpainajan käsikirjoitus Mormonin kirjasta.
- Joseph Smith Papers -hankkeen ”Revelations and Translations” -sarjan kolmannessa osassa on kirjanpainajan käsikirjoitus Mormonin kirjasta. Käsikirjoituksen osa 1, joka näkyy kuvassa, sisältää luvut 1. Nefi 1 – Alma 35.
- Tämä on ensimmäinen sivu kirjanpainajan käsikirjoituksessa Mormonin kirjasta.
- George Schweich, varhaisen kirkon jäsenen David Whitmerin lapsenlapsi, seisoo Mormonin kirjasta tehdyn kirjanpainajan käsikirjoituksen vieressä
- Tässä kotelossa on kirjanpainajan käsikirjoitus Mormonin kirjasta.
- Tässä historiallisessa valokuvassa näkyy Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa oleva Grandinin rakennus, jossa Mormonin kirja julkaistiin vuonna 1830.
| Temple Square is always beautiful in the springtime. Gardeners work to prepare the ground for General Conference. © 2012 Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. | 1 / 2 |
Teos julkaistaan kahdessa osassa, joista kumpikin on suurikokoinen värillinen kirja. Historiallisen käsikirjoituksen jokainen sivu on korkearesoluutioinen valokuva, jossa on värikoodattua tekstiä. Käsikirjoituksen kuvien ja tekstin lisäksi teos sisältää myös luettelon kirjureista ja kirjanpainajista, jotka olivat mukana vuoden 1830 Mormonin kirjan laitoksen laatimisessa ja painamisessa.
”Korkealaatuiset värikuvat Mormonin kirjan täydellisimmästä varhaisesta käsikirjoituksesta antavat tämän teoksen lukijoille vertaansa vailla olevan kokemuksen, aivan kuin he pitelisivät käsissään alkuperäistä käsikirjoitusta”, kirkon apulaishistorioitsija ja aikakirjanpitäjä Richard E. Turley jr. sanoi.
Teoksen julkaiseminen on merkittävä virstanpylväs kirkon historian osaston ja Kristuksen yhteisön (aiemmin Reorganisoitu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko) historioitsijoiden pitkäaikaisessa yhteistyössä.
”Olemme hyvin iloisia siitä, että he ovat olleet yhteistyökumppaneitamme tässä prosessissa ja että he ovat huolehtineet poikkeuksellisen hyvin tästä korvaamattomasta asiakirjasta”, vanhin Steven E. Snow seitsemänkymmenen koorumista sanoi. Vanhin Snow palvelee kirkon historioitsijana ja aikakirjanpitäjänä sekä kirkon historian osaston toiminnanjohtajana. ”On suurenmoista, että olemme voineet tehdä tällä tavoin yhteistyötä ja että olemme saaneet painatettua tämän erityisen teoksen. Luulen, että molempien kirkkojen jäsenet pitävät tätä hyvin, hyvin mielenkiintoisena.” Kirkko on avustanut asiakirjan säilyttämisessä.
”Mielestäni se on todella merkittävää”, sanoi Kirtlandin temppelin vierailukeskuksen johtaja Ronald E. Romig puhuessaan Kristuksen yhteisöstä. ”Muistan ajat, jolloin meillä ei ollut niin paljon yhteistyötä kuin nykyään. Tämä on ollut erittäin virkistävää, ja olen kiitollinen, että nyt on näin.”
Romig lisäsi: ”Olemme erittäin kiitollisia tutkijoille ja henkilökunnalle, jotka ovat työskennelleet Joseph Smith Papers -hankkeessa. Sen lisäksi, että monet heistä ovat läheisiä työtovereitani ja ystäviäni, olen oppinut todella arvostamaan heidän panostaan ja apuaan tämän kyseisen käsikirjoituksen sekä monen muun palautuksen aikaisen pyhän asiakirjan ja pyhän kirjoituksen säilyttämisessä ja julkaisemisessa ihmisille, jotka eivät muutoin koskaan tulisi niitä näkemään, elleivät olisi tutkijoita.”
Mormonit pitävät Mormonin kirjaa pyhänä kirjoituksena ja tutkivat sitä Raamatun rinnakkaisteoksena uskoen, että se sisältää muinaisen amerikkalaisen sivilisaation aikakirjan ja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.
Huhtikuun alusta kesäkuun loppuun vuonna 1829 Joseph Smith saneli Mormonin kirjan olemassa olevan tekstin muinaisesta aikakirjasta. Tämä ensimmäinen käsikirjoitus, jonka hän ja hänen kirjurinsa laativat, tunnetaan nimellä alkuperäinen käsikirjoitus, ja se julkaistaan Joseph Smith Papers -hankkeen tulevassa teoksessa. 1800-luvulla sattuneen huomattavan vesivahingon vuoksi alkuperäisestä käsikirjoituksesta on jäljellä alle 30 prosenttia. Suurinta osaa käsikirjoituksesta säilytetään kirkon historian kirjastossa Salt Lake Cityssä.
Saatuaan valmiiksi alkuperäisen käsikirjoituksen ja onnistuttuaan hankkimaan kirjanpainajan työhön Joseph Smith määräsi, että tekstistä tuli luoda toinen kappale, joka tunnetaan nimellä kirjanpainajan käsikirjoitus. Tämä kirjanpainajan käsikirjoitus mahdollisti sen, että alkuperäinen käsikirjoitus pidettiin turvassa sillä välin kun toinen kopio vietiin Palmyraan New Yorkin osavaltioon E. B. Grandinin kirjapainoon, missä sitä käytettiin Mormonin kirjan ensimmäisen painoksen ladontatyöhön.
Lopulta kirjanpainajan käsikirjoituksen sai haltuunsa Kristuksen yhteisö, jonka pääpaikka on Independencessä Missourin osavaltiossa. Kristuksen yhteisö on säilyttänyt sitä yli sata vuotta ja antanut luvan sen käyttöön tässä teoksessa. Kirjanpainajan käsikirjoitus on lähes täydellinen – siitä puuttuu vain kolme riviä alkuperäiseen tekstiin verrattuna.
Mormonin kirjan kääntämisen historiaa käsittelevä artikkeli ilmestyy kirkon Liahona-lehden lokakuun 2015 numerossa ja on nyt saatavilla verkossa. Sekä uuden teoksen johdannossa että lehtiartikkelissa kerrotaan välineistä, joita Joseph Smith käytti kääntämiseen, ja molemmat sisältävät ennen näkemättömiä valokuvia näkijänkivestä, jollaista Joseph Smith todennäköisesti käytti Mormonin kirjaa kääntäessään.
Kiveä, jota hän käytti kääntämiseen, kuvattiin monesti suklaanväriseksi ja ovaalin muotoiseksi. Kivi siirtyi Joseph Smithiltä hänen kirjurilleen Oliver Cowderylle ja tämän kuoltua Cowderyn leskeltä Elizabeth Whitmer Cowderylta Phineas Youngille. Young antoi sen sitten veljelleen Brigham Youngille, joka oli kirkon toinen presidentti. Presidentti Youngin kuoleman jälkeen yksi hänen vaimoistaan, Zina D. H. Young, lahjoitti sen kirkolle. Historialliset asiakirjat osoittavat, että tämän näkijänkiven lisäksi Joseph Smith omisti elinaikanaan muitakin näkijänkiviä.
Projektia tukee National Historical Publications and Records Commission [Kansallinen historiallisten julkaisujen ja asiakirjojen komitea] (NHPRC), joka on Yhdysvaltain kansallisarkiston osasto. Joseph Smith Papers -hankkeen kattavia vertaisarviointeja tekevät sekä kirkon tutkijat että ulkopuoliset tutkijat.
Joseph Smith Papers -hankkeen painetun version uskotaan valmistuttuaan sisältävän yli 20 teosta. Se jakautuu kuuteen sarjaan: Päiväkirjat, Ilmoitukset ja käännökset, Historia, Dokumentit, Hallinnolliset asiakirjat sekä Juridiset ja liiketoimintaa koskevat asiakirjat. Hankkeen ensimmäinen teos julkaistiin vuonna 2008. Lisätietoja on osoitteessa josephsmithpapers.org.
(Lainauksia lehdistötilaisuudesta)
”Olemme iloisia siitä, että tämä asiakirja on nyt tutkijoiden ja kirkon jäsenten saatavilla ja he voivat halutessaan tarkastella ja tutkia sitä”, vanhin Steven E. Snow seitsemänkymmenen koorumista sanoi kirkon historian kirjastossa pidetyssä lehdistötilaisuudessa. ”Hieno asia tässä teoksessa, kuten kaikissa muissakin Joseph Smith Papers -hankkeen teoksissa, [on se], että lopulta nämä kaikki teokset ovat vapaasti kaikkien saatavilla verkossa.” Vanhin Snow palvelee myös kirkon historioitsijana ja aikakirjanpitäjänä sekä kirkon historian osaston toiminnanjohtajana.
”Tämä on todella poikkeuksellinen julkaisu opiskellaksemme, tutkiaksemme ja ymmärtääksemme myöhempien aikojen pyhien historiaa ja kulttuuria”, sanoi lehdistötilaisuudessa Robin Linkhart, joka on seitsemänkymmenen koorumin johtaja Kristuksen yhteisössä. ”Suurenmoinen kaksiosainen teos edustaa vuosikymmenten tutkimusta kirjanpainajan käsikirjoituksen parissa.”