Heinäkuun puolivälissä Saksan, Belgian, Alankomaiden, Luxemburgin ja Sveitsin alueilla tapahtuneiden laajojen tulvien jälkeen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko osallistuu edelleen aktiivisesti avustustoimiin paikallisten seurakuntiensa, avustusjärjestöjen ja valtion viranomaisten kautta.
Elokuussa useat kirkon johtohenkilöt osallistuivat erään paikallisen seurakunnan sunnuntaijumalanpalvelukseen Eifelin alueella Saksassa kiittääkseen paikallisia johtohenkilöitä ja jäseniä näiden väsymättömistä palvelupyrkimyksistä paikkakunnallaan. Vieraiden joukossa olivat vanhin Erich W. Kopischke Euroopan vyöhykkeen johtokunnasta ja hänen vaimonsa Christiane sekä Christian Ottiker, joka on kirkon huoltotyö- ja omavaraisuuspäällikkö Euroopassa. Paikalla oli myös yli 40 lähetyssaarnaajaa, jotka tekivät vapaaehtoistyötä läheisissä kaupungeissa viikon aikana. Elokuun alusta lähtien Frankfurtin lähetyskentän lähetyssaarnaajat Saksassa sekä paikalliset jäsenet ovat yhdessä tehneet yli 10 000 tuntia palvelutyötä.
”Annamme jokaiselle lähetyssaarnaajalle lähetyskentällämme tilaisuuden tulla tälle alueelle ja palvella ihmisiä”, kertoi lähetysjohtaja Hammon, Frankfurtin lähetyskentän johtaja. Myös hän osallistui sunnuntaijumalanpalvelukseen yhdessä vaimonsa Debbien kanssa. ”Lähetyssaarnaajamme kertovat meille, että heidän palveluviikkonsa on palkitsevin ja nöyräksi tekevin kokemus, mitä heillä on ollut lähetystyössä”, hän jatkoi.
Christian Ottikeria pyydettiin selittämään, kuinka kirkko reagoi kriisiaikoina. ”Ensiksi kirkon keskustoimisto yhdessä tuhoalueen kirkon paikallisten johtohenkilöiden kanssa arvioi, mitä tarvitaan ja kuinka asiat tulee järjestää”, Ottiker kertoi. ”Kriisin tullessa kirkko ei perusta erityistä rahastoa, joka on kohdennettu tiettyyn kriisiin, vaan se käyttää jo perustettua humanitaarista rahastoa, joka on aina käytettävissä”, hän jatkoi. ”Tällä tavoin kirkko voi auttaa nopeasti hädän hetkinä ja on aina valmiina”, Ottiker sanoi.
Viimeaikaisilla matkoillaan Ottiker on nähnyt monia vapaaehtoisia ja lukemattomia ystävällisiä tekoja, jotka ovat tukeneet tulvien uhreja. Pohtiessaan kysymystä, mitä kirkko voisi tehdä näinä haasteellisina aikoina, hän sanoisi mielessään: ”Sinä olet kirkko! Jokainen voi auttaa pienillä ja yksinkertaisilla asioilla.”
Viitaten viimeaikaisiin ponnisteluihin kriisin keskellä vanhin Kopischke esitti seurakunnalle kolme kysymystä: ”Mitä te näitte? Miltä teistä tuntui? Mitä aiotte muuttaa omassa elämässänne kokemustenne jälkeen?”
Vanhin Leo Lauener, nuori lähetyssaarnaaja Sveitsistä, muisteli yhtä tapausta, jolloin hänen luottokorttinsa ei toiminut hänen tehdessään ruokaostoksia. Hänen takanaan jonossa ollut nainen tunnisti hänet yhdeksi auttamassa olleista vapaaehtoisista ja sanoi: ”Maksan mielelläni suurenmoisten auttajien puolesta!” Hän maksoi lähetyssaarnaajan kaikki ostokset.
Toinen lähetyssaarnaaja, sisar Anna Hughes Utahista Yhdysvalloista sanoi: ”Palveleminen tulvista kärsineillä alueilla oli hieno kokemus, koska se auttoi minua keskittymään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin puhtaimpiin ja tärkeimpiin opinkohtiin, jotka ovat Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen.”
Vanhin Kopischke huomautti, että kaikki nämä suurenmoiset eleet, palvelemisen ja rakkauden teot ovat ihmiskunnan parhaita ominaisuuksia ja arvoja. ”Olisi todella suurenmoista, jos tätä huolehtivaa ja rakastavaa käytöstä tunnettaisiin ja osoitettaisiin poikkeusaikoina ja lisäksi siitä muodostuisi päivittäisen elämämme mittapuu!” Hän lisäsi: ”Herra kutsuisi tätä Siionin kulttuuriksi.”
Christian Ottiker ehdotti, että jokainen voisi arvioida, mitä he voivat tehdä omissa olosuhteissaan käytettävissään olevilla voimavaroilla. Se voi olla vapaaehtoistyötä tai apua tarvitsevien naapurien ja ystävien auttamista. Voi myös tehdä lahjoituksia kirkon humanitaariseen rahastoon. Vanhin Kopischke lisäsi, että tuohon rahastoon lahjoitetut rahat ovat kriisin hetkinä nopeasti käytettävissä. ”Tämän rahaston avulla me pystymme tarjoamaan välittömästi apua kaikkialla Euroopassa, missä sitä tarvitaankin”, hän sanoi. ”Tänään tämä tarkoittaa apua Saksan tulvien uhreille ja huomenna ehkä muille uhreille, jotka kärsivät metsäpaloista Italiassa, Kreikassa tai Turkissa”, hän jatkoi.
Monien muiden vapaaehtoisten lailla eri puolilla aluetta vanhin Kopischke varasi yhden päivän palvelemiseen Bad Ahrweilerin seudulla yhdessä vaimonsa, perheensä ja lähetyssaarnaajien kanssa auttaakseen tulvien uhreja.
”Toivomme, että tukea ja rakkautta annetaan edelleen apua tarvitseville”, hän sanoi. ”Ei vain silloin kun kriisi on ajankohtainen, vaan myös viikkoja ja kuukausia sen jälkeen, koska apua tarvitaan vielä silloinkin.” Hän päätti sanomalla: ”Toivon, että pohdimme elämäämme ja käsitämme, kuinka haurasta se on. Kun meitä on siunattu jollakin, on tärkeää, että tunnemme myötätuntoa muita kohtaan! Lainatakseni profeetta Jesajan sanoja: ’Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.’” (Jes. 58:8.)