Aihe

Uusia vyöhykeseitsenkymmeniä: kamppailua ja toivoa pandemian aikana

Yksi vähemmän tunnettu kertomus Raamatussa käsittelee sitä, kuinka Jeesus antoi seitsemällekymmenelle seuraajistaan tehtävän palvella ja saarnata. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon palvelutyössä ”seitsenkymmen” on virka, joka on peräisin tästä kertomuksesta. Pandemian keskellä tähän tehtävään äskettäin kutsutut tanskalais- ja ranskalaismies löytävät keinoja rakentaa ja auttaa muita.

Jos voi antaa hieman itsestään, niin rakkaus ja huolenpito innoittavat ja kannustavat muita”, sanoo vanhin Franck A. Poznanski, jonka kutsumisesta ilmoitettiin maailmanlaajuisessa virtuaalikokoontumisessa viime huhtikuussa. ”Vanhin” on uskonnollinen nimike, joka annetaan lähetyssaarnaajille ja korkea-arvoisille kirkon johtohenkilöille.

Angersissa Länsi-Ranskassa syntynyt vanhin Poznanski on toinen niistä kahdesta uudesta vyöhykeseitsenkymmenestä, jotka kutsuttiin Euroopan vyöhykkeeltä – kirkon hallinnolliselta alueelta, joka ulottuu niinkin pohjoiseen kuin Pohjoismaihin ja niinkin etelään kuin Espanjaan ja Kap Verdeen. Toinen heistä, vanhin Erik Bernskov, tulee Jyllannista, noin 40 kilometriä Kööpenhaminasta länteen.

Kumpikin kutsuttiin vyöhykeseitsenkymmeneksi. Toisin kuin johtavina auktoriteetteina palvelevat seitsenkymmenet, he asuvat kotona, johtavat vyöhykkeellään heille tehtäväksi annettujen seurakuntien työtä ja jatkavat edelleen ammateissaan palvellen vapaaehtoistyöntekijöinä.

Heidän sydäntään lähellä on ollut aina antaa oma panoksensa kirkolle ja yhteisölle. ”Juuri ennen kuin koronapandemia puhkesi, vaimoni ja minä aloimme tarjota aamiaista kodittomille kerran viikossa klo 6”, vanhin Poznanski muistelee. ”On aina siunaus saada tilaisuus palvella ihmisiä, tarvitsevia ja köyhiä.” Hänellä ja hänen vaimollaan Veroniquella on viisi lasta ja yhdeksän lastenlasta.

Kun pandemia alkoi eikä jumalanpalveluksiin kirkon seurakuntakeskuksissa enää voinut osallistua, vanhin Bernskov ja hänen vaimonsa Anne yhdessä erään toisen avioparin kanssa kävivät turvallisuutta noudattaen tervehtimässä vaarnassaan olevia yksinäisiä ja iäkkäitä seurakuntalaisia näiden ovella. Etäisyyden säilyttäen he lauloivat jonkin kirkon laulun ja jättivät kotona leivotun kakun. ”Se, että näimme niiden hymyilevät kasvot, jotka eivät olleet olleet tekemisissä vähään aikaan muiden ihmisten kanssa, teki minuun vaikutuksen”, hän muistelee.

Ammatissaan rekrytointikonsulttina vanhin Bernskov arvostaa perhettään. Hänellä ja hänen vaimollaan on neljä lasta ja viisi lastenlasta. Ennen matkustusrajoituksia hän vei mielellään lapsensa käymään kirkon temppeleissä. Nämä pyhäköt, joita on useissa kaupungeissa eri puolilla Eurooppaa, ovat pyhyyden ja rauhan paikkoja. Kahdella sellaisella matkalla Englantiin hän käytti myös tilaisuutta osallistua jalkapallo-otteluihin.

Kun maailma sulkeutui, vanhin Bernskov muistaa käyneensä pitkillä kävelyillä luonnossa ja viettäneensä aikaa perheen kanssa. Viime vuosi on vahvistanut hänelle, miten arvokasta on olla yhteydessä lähellämme olevien kanssa. ”Kun pandemia hieman hellittää joissakin paikoissa, toivon, että palvelemme jälleen toisiamme, käymme toistemme luona ja nautimme toistemme seurasta”, hän sanoo.

Vanhin Poznanski johtaa Euroopassa kirkon koulutusohjelmia nuorille ja nuorille aikuisille, ja se on hänen kokoaikainen työnsä. Hän muistaa olleensa huolissaan koulutusohjelmissa olevista opiskelijoista, joilla saattaa olla haasteita pandemian aikana ja jotka voivat johtaa heidät jättämään väliin kursseja tai pitämään taukoa osallistumisesta. Kurssit ovat kuitenkin siirtyneet verkkoon, ja hän on nähnyt, että jumalallista apua on saatu. ”Ja vuoden 2020 loppuun mennessä meillä oli enemmän opiskelijoita kuin edellisvuonna”, hän muistelee.

Kutsu vyöhykeseitsenkymmeneksi on myös auttanut häntä oppimaan luottamaan Jumalaan, vanhin Poznanski sanoo. Hän oli täynnä levottomuutta ja epävarmuutta, mutta samaan aikaan myös Jeesuksen Kristuksen rakkautta. ”Tunsin, ettei minun pitäisi olla huolissani. Herra auttaa minua”, hän sanoo lopuksi.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.