Mark W. Hofmann oli harvinaisten asiakirjojen kauppias ja taitava väärentäjä, joka hyödynsi julkista kiinnostusta myöhempien aikojen pyhien ja Amerikan historiaan myymällä 1980-luvun alkupuolella alkuperäisiä, muutettuja ja väärennettyjä historiallisia asiakirjoja. Vuonna 1985, ilmeisesti huolissaan siitä, että hänen petoksensa saatettaisiin havaita, Hofmann käytti kotitekoisia pommeja surmatakseen kaksi henkilöä, joista toinen oli hänen asiakkaansa.
Monet Hofmannin väärennöksistä keskittyivät myöhempien aikojen pyhien historiaan. Hofmann oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, joka oli muille siitä kertomatta lakannut uskomasta Jumalaan. Ollessaan puolivälissä kolmeakymmentä hän oli kiinnostunut historiallisista asiakirjoista, jotka liittyivät kirkon historiaan, ja tutustui asiakirjoihin, jotka mainittiin historiallisissa selonteoissa mutta joita ei ollut koskaan löydetty, kuten jäljennös Mormonin kirjan kirjoitusmerkeistä, jotka Martin Harris oli vienyt klassisten kielten tutkijalle Charles Anthonille.1Vuonna 1980 Hofmann väitti löytäneensä jäljennöksen tästä käsikirjoituksesta, joka oli taitettu ja työnnetty 1600-luvulla julkaistun kuningas Jaakon raamatunkäännöksen sivujen väliin. Tutkijat, jotka arvioivat asiakirjaa, uskoivat sen olevan aito, koska käsiala oli yhdenmukainen muiden Joseph Smithin vahvistettujen käsialanäytteiden ja Anthonin kirjoitusmerkeistä antamien kuvausten kanssa. Tämän väärennöksen hyväksyminen edisti Hofmannin uraa harvinaisten kirjojen ja käsikirjoitusten kauppiaana.
Useat erilaiset tekniikat auttoivat Hofmannia vakuuttamaan tutkijat siitä, että hänen väärennöksensä olivat aitoja. Hän valitsi projektit tarkkaan ottaen kohteekseen asiakirjoja, jotka olivat todennäköisesti olleet joskus olemassa, ja hän tutki niiden sisältöä laaja-alaisesti. Hän varasti arkistoista sen ajan paperia ja muita materiaaleja, valmisti oman musteensa ja vanhensi sitä keinotekoisesti sekä valmisti huolella uudelleen postileimoja, jotta hänen väärennöksensä läpäisisivät asiakirjojen autentisoijien tarkastuksen. Hän tutki kirjoittajien käsialan ominaispiirteitä ja pystyi tuottamaan kyseisiä käsialoja hämmästyttävän tarkasti. Historian tutkimisensa ja kirjallisten kykyjensä ansiosta hän pystyi laatimaan asiakirjoja, jotka kuvastivat rakenteeltaan odotettua tyyliä, sävyä ja sisältöä. Hän keksi vakuuttavia tarinoita asiakirjojen synnystä ja alkuperästä ja esitti toisinaan etukäteen vähäisen väärennöksen antaakseen uskottavuutta seuraavalle tärkeämmälle väärennökselle. Hän hankki aitoja harvinaisia asiakirjoja ottamalla ne vastaan maksuna tehdystä kaupasta ja sitten mainosti sekä aitoja että väärennettyjä asiakirjoja. Toisinaan hän teki aitoihin asiakirjoihin tai materiaaleihin vähäisiä muutoksia, jotka lisäsivät niiden arvoa. Lukuisat eri alojen tutkijat julistivat tietämättömyyttään Hofmannin väärennökset aidoiksi.
Hofmannin väärennöksiin sisältyi varhaisten amerikkalaisten poliittisten ja kirjallisten hahmojen tuottamia asiakirjoja, joita oli tavanomaisista asiakirjoista väärennettyine allekirjoituksineen lyhyisiin kirjallisiin teoksiin. Hofmann väärensi useita kirkkoa koskevia asiakirjoja, kuten monien muiden ohella Joseph Smithin, Lucy Mack Smithin ja David Whitmerin kirjeitä. Hän tuotti useita väärennöksiä, jotka keskittyivät kirkon historiaa provosoiviin näkökohtiin, toivoen herättävänsä kiistaa. Hän väärensi siunauksen, jonka Joseph Smith oletettavasti antoi pojalleen Joseph Smith III:lle nimittäen tämän isänsä seuraajaksi. Hän myös väärensi Martin Harrisin kirjeen vuodelta 1830 (tunnetaan ”salamanterikirjeenä”), jossa kerrottiin Joseph Smithin sekaantuneen kansanperinteen mukaisiin taikoihin.2Hofmann petti väärennöksillään paitsi kirkon johtohenkilöitä ja historioitsijoita myös perhettään ja ystäviään sekä arkiston- ja kirjastonhoitajia ja muita asiantuntijoita. Kirkko hankki häneltä useita asiakirjoja, ja hänen väärennöksistään tuli sekä tieteellisen tutkimuksen että julkisen keskustelun aiheita.
Vuonna 1985 Hofmann alkoi neuvotella Yhdysvaltain kongressin kirjaston kanssa 1,5 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoisesta kaupasta, joka koski erästä väärennettyä asiakirjaa. Tuohon aikaan Hofmannin matkoihin, ylellisyystavaroihin, harvinaisiin kirjoihin ja väärennösmateriaaleihin käyttämät rahat ylittivät hänen huomattavat tulonsa. Muut asiakkaat alkoivat kysellä tavaroita, joista Hofmann oli hyväksynyt maksun mutta joita hän ei ollut vielä toimittanut. Pelätessään paljastumista paineen alla Hofmann vei kotitekoisen pommin sisältäneen paketin keräilijä Steven F. Christensenille, joka sai pommista surmansa. Hofmann oli luvannut Christensenille kokoelman asiakirjoja tyytymättömältä varhaiselta apostolilta William McLelliniltä, mutta ei onnistunut toimittamaan niitä. Suunnatakseen tutkijoiden huomion pois itsestään ja kohdistaakseen sen Christensenin muihin liiketoimiin Hofmann toimitti toisen pommin J. Gary Sheetsin, Christensenin liikekumppanin, kotiin, jossa se surmasi Sheetsin vaimon Kathyn. Seuraavana päivänä lähellä temppeliaukiota kolmas pommi räjähti Hofmannin autossa, ennen kuin hän pystyi toimittamaan sen seuraavalle uhrille, jonka henkilöllisyyttä ei tiedetä. Tuo räjähdys johti siihen, että poliisi sai nopeasti raskauttavia todisteita, jotka sitoivat Hofmannin pommi-iskuihin. Rikostekniset asiantuntijat tutkivat Hofmannin väärennöksiä ja löysivät todisteita, että hän oli keinotekoisesti vanhentanut mustetta. Hän tunnusti lopulta murhat ja väärennökset ja sai elinkautisen vankeustuomion tuomarin suosittaessa, ettei häntä koskaan vapautettaisi.
Suurimmat murhenäytelmät, jotka liittyvät Hofmannin väärennöksiin, ovat Kathy Sheetsin ja Steven Christensenin kuolemat. Väärennökset toivat haasteita myös käsikirjoitusten ja kirjojen keräilijöiden ja kauppiaiden sekä historioitsijoiden ja arkistonhoitajien työhön. Vaikka poliisitutkimukset liittivätkin Hofmannin lukuisiin väärennöksiin, hänen kaupantekoverkostonsa on tehnyt vaikeaksi jäljittää, kuinka laajaa hänen toimintansa oli ja minne kaikkialle se ulottui. Esimerkiksi 12 vuotta pommitusten jälkeen asiakirja, jota asiantuntijat pitivät aitona Emily Dickinsonin runona, liitettiin Hofmanniin. Hofmannin asiakirjojen aiheuttamat väärät oletukset ja lainaukset, jotka lopulta johtivat takaisin hänen tekaisemiinsa todisteisiin, vääristävät yhä joitakin kuvauksia myöhempien aikojen pyhien historiasta.
1980-luvulta lähtien kirkko on julkaissut laaja-alaisesti varhaishistoriaansa edistääkseen suurempaa ymmärrystä joistakin hämäristä historiallisista tapahtumista, joita Hofmann käytti hyväkseen väärennöksissään esittääkseen kirkon kielteisessä valossa. Kirkon historioitsijat ja arkistonhoitajat ovat myös olleet yhä valppaampia vahvistaessaan väitteitä asiakirjojen alkuperästä ja historiallisesta sisällöstä ja liittääkseen ne muihin todisteisiin. Joseph Smithin asiakirjojen julkaiseminen ja digitointi sekä monet muut tärkeät asiakirjakokoelmat ovat osaltaan laajentaneet pohjaa, jolla uusia löytöjä arvioidaan.
Kirkon aineistoa
Dallin H. Oaks, ”Recent Events Involving Church History and Forged Documents”, Ensign, lokakuu 1987, s. 63.
”Church Releases Statement on Mark Hofmann Interviews”, Ensign, lokakuu 1987, s. 78–79.
”Document Dealer Confesses”, Ensign, huhtikuu 1987, s. 77.
”Fraudulent Documents from Forger Mark Hofmann Noted”, Ensign, lokakuu 1987, s. 79.
Kirjallisuusluettelo
Richard E. Turley jr., Victims: The LDS Church and the Mark Hofmann Case, Urbana: University of Illinois, 1992.
Sheri Dew, Go Forward with Faith: The Biography of Gordon B. Hinckley, Salt Lake City: Deseret Book, 1996, s. 425–432.