Ihmisten elämä muuttuu ystävyyskeskuksissa

Viime vuosina sota, vaino ja luonnonkatastrofit ovat ajaneet monia ihmisiä maanpakoon. Usein heidän on ollut pakko jättää kotinsa äkkiä eikä heillä ole ollut aikaa tai mahdollisuutta ottaa mukaan omaisuuttaan.

Uuteen maahan saapuminen kodittomana ja yleensä rahattomana on pelottava, yksinäinen kokemus. Kent Miller, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon vapaaehtoistyöntekijä Peckhamin Friendship Centre -ystävyyskeskuksessa (Kaakkois-Lontoossa), sanoo: ”Kaksi asiaa, joita he eniten tarvitsevat työpaikan lisäksi, ovat aito ystävyys ja kyky puhua englantia.”

Nykyajan pyhissä kirjoituksissa meitä kehotetaan auttamaan heikkoja, nostamaan hervonneita käsiä ja vahvistamaan voimattomia polvia (ks. Oppi ja liitot 81:5). Kirkon avustusjärjestö Latter-day Saint Charities on perustanut ystävyyskeskuksia, Friendship Centres, jotka tarjoavat pakolaisille paikan tavata uusia ystäviä, tehdä työtä sopeutumisen eteen, oppia uusia taitoja ja saada yhteisöllisyyden tunne. Yhteistyössä muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen, paikallishallinnon ja kansalaisjärjestöjen kanssa ne pyrkivät vastaamaan monien Eurooppaan tulevien pakolaisten ja siirtolaisten tarpeisiin.

Ensimmäinen tällainen keskus avattiin helmikuussa 2018 Ateenassa Kreikassa. Siellä tarjottiin kursseja kreikan ja englannin kielessä, ruoanlaitossa, kuvataiteessa ja musiikissa sekä valmennusta voimaantumistaidoissa.

Rooman Friendship Centre avattiin yhteistyössä episkopaalisen kirkon kanssa toukokuussa 2018, ja se palveli 25 pakolaista viikossa. Maaliskuussa 2019 keskuksessa kävi lähes 500 avustettavaa viikossa. Siellä tarjottiin italian, englannin ja ranskan kielen kursseja sekä elämään ja työhön valmentavien taitojen opetusta.

Keskuksessa oli työssä paikallisia ja kansainvälisiä vapaaehtoisia. Siellä annettiin myös lainopillista neuvontaa ja asiakirja-apua.

Samankaltaisia keskuksia avattiin Peckhamissa ja Wembleyssä (Länsi-Lontoossa) Englannissa. Siellä tarjottiin kursseja englannin kielessä (English Connect, EC), perustietokonetaidoissa, työhön valmistautumisessa ja työllistymisessä. Viikoittain tarjottiin myös ohjausta kouluikäisille lapsille.

Keskukset sulkeutuivat varhain viime vuonna koronapandemian vuoksi. Englannin keskusten vapaaehtoiset opettavat nyt verkkokursseja kodeistaan käsin. Oppilaita on eri puolilta maailmaa. Nelson Hafen, joka johtaa Wembleyn keskusta, on nähnyt, miten heistä tulee ”ystäviä keskenään ja opettajiensa kanssa, kun he kaikki oppivat yhdessä”.

Peggy Powell, opettaja Peckhamin keskuksessa, muisteli, miten hän auttoi Katherinea oppimaan ja asettamaan uratavoitteita. Hän oli mielissään nähdessään Katherinen aloittavan työn väliaikaisena opetusavustajana. ”Kun Katherine aloitti meidän EC-kurssimme, hän oli ollut työssä Englannissa kaksi vuotta siivoojana.”

Kohdassa Jaakob 1:27 sanotaan, että ”puhdasta – – palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” Pakolaisten elämän muuttaminen palvelemalla aidosti on näiden keskusten ydin. Tämän palvelemisen sivutuotteena myös vapaaehtoisten elämä muuttuu. Gaylene Bickmore, eräs opettajista, pohdiskeli: ”Valmentaminen täällä on siunannut minua useammilla tavoilla kuin pystyn sanomaan.”