Patricia Terry Holland on kuollut

Patricia Terry Holland, kahdentoista apostolin koorumiin kuuluvan vanhin Jeffrey R. Hollandin vaimo ja entinen neuvonantaja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa, kuoli rauhallisesti 20. heinäkuuta 2023 lyhyen sairaalahoidon jälkeen. Hän oli 81-vuotias.

Patricia (Pat) Terry syntyi 16. helmikuuta 1942 ja varttui maatilalla Enterprisessa, pienessä pioneeriyhteisössä Etelä-Utahissa. Pat on Maeser ja Marilla Terryn tytär.

”Olen lähtöisin uskovien yhteisöstä, jossa koko yhteisö uskoi ja opetti samoin. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tehdä väärin”, hän muisteli.

Pat lypsi ja paimensi lehmiä, ajoi maatilan kuorma-autoja ja oli syksyisin poissa koulusta perunannoston takia. ”Olin melkoisen poikamainen tyttö.”

Varttuessaan hän myös kuuli pioneeriesivanhempiensa vahvasta vakaumuksesta ja uskosta, mikä vaikutti häneen koko hänen elämänsä ajan.

”Opin äitini sylissä äidiltäni kaiken, mitä tiedän evankeliumista”, hän sanoi. ”Hän rakasti opiskelua ja lukemista, ja hän opiskeli evankeliumin asioita, ja hän välitti niitä lapsilleen ja erityisesti minulle. Olin ainoa tyttö viiden pojan keskellä suuren osan elämästäni. Perheeseemme syntyi pikkusisko, kun olin 16-vuotias.”

Lukiovuosien alussa hänen perheensä muutti läheiseen St. Georgen yhteisöön Utahissa, ja vaikka hän kuvaili itseään ujoksi ja vähemmän itsevarmaksi tulokkaaksi Dixie High -lukiossa, niin hyväntahtoisella käytöksellään hän sai nopeasti monia uusia ystäviä. Yksi näistä ystävistä oli ”koulun komein poika” Jeffrey Holland, jonka kanssa hän seurusteli, jolle kirjoitti tämän ollessa lähetystyössä Englannissa ja jonka kanssa meni lopulta naimisiin 7. kesäkuuta 1963 St. Georgen temppelissä Utahissa viiden vuoden seurustelun jälkeen. Hänellä ja Jeffreyllä on kolme lasta, Matthew, Mary Alice ja David, 13 lastenlasta ja 5 lastenlastenlasta.

Pat opiskeli LDS Business Collegessa (nykyään Ensign College) Salt Lake Cityssä ja valmistui Dixie Collegesta (nykyään Utahin teknillinen yliopisto) St. Georgessa Utahissa. New Yorkin Juilliardin opettajat kouluttivat häntä pianonsoitossa ja laulussa. Hän tuki Jeffreyä, kun tämä suoritti jatko-opintoja Brigham Youngin yliopistossa ja Yalen yliopistossa sekä työskenteli kirkon koululaitoksen palveluksessa.

”Pat kirjaimellisesti pani minut opiskelemaan, kun hän jatkoi eteenpäin ja luopui musiikkiurastaan, jotta voisi jäädä kotiin ja mennä naimisiin kanssani”, vanhin Holland sanoo. ”En voi liikaa korostaa sitä uskomatonta lahjaa, jonka kumppani voi toiselle antaa.”

Hollandien lapset varttuivat jatko-opiskelun tiukoissa taloudellisissa oloissa, ja he muuttivat usein vanhin Hollandin työpaikan vaihtumisten vuoksi. Lopulta he joutuivat julkisuuteen, kun vanhin Holland kutsuttiin Brigham Youngin yliopiston rehtoriksi vuonna 1980.

”Hän oli koko kampuksen äiti”, vanhin Holland kertoo. ”Halusimme olla tuon kampuksen vanhempia.”

Pat työskenteli uutterasti säilyttääkseen lasten elinolot mahdollisimman normaaleina. Hän sanoi kerran: ”Vaikka he varttuivat ainutlaatuisissa olosuhteissa, en halunnut heidän pitävän itseään ainutlaatuisina.”

Pat muistetaan sitoutumisestaan uskoon ja palvelemiseen sekä rakkaudestaan perhettä kohtaan. Hänen poikansa Matt, nykyään johtavana auktoriteettina toimiva seitsenkymmen, sanoo, että perheen päivällispöytäkeskustelut ovat hänen rakkaimpia lapsuudenmuistojaan. ”Jokainen ilta oli jonkinlainen perheilta täynnä naurua, kehuja, kannustusta, kiinnostavia keskusteluja, todistuksia ja rakkauden ilmauksia”, hän kertoo.

Pat omisti elämänsä palvelemiseen kirkossa palvellen neljä kertaa Apuyhdistyksen johtajana ja työskennellen Alkeisyhdistyksen ja Nuorten Naisten järjestöissä. Vuonna 1984 – vaikka hänellä oli monia tehtäviä yliopiston rehtorin vaimona – hänet kutsuttiin neuvonantajaksi Ardeth Kappille Nuorten Naisten ylimpään johtokuntaan. Koko tämän ajan hänellä oli aikaa olla hiljaa ja lähestyä Jumalaa rukouksen kautta.

”Hänen uskonsa on aina ollut yhtä puhdasta, voimallista ja vahvaa kuin kenenkään, jonka olen koskaan tuntenut.” – Vanhin Jeffrey R. Holland

Palveluvuosiensa aikana kirkossa Pat keskittyi kaikenikäisiin naisiin ja muistutti heitä heidän merkittävästä panoksestaan ja vastuustaan eri rooleissaan. Eräässä julkisessa puheessaan hän sanoi: ”Jos teidän roolinne tai tehtävänne on tukea antava – ja monilla meistä on usein tuo rooli – meidän täytyy tutkia ja valmistautua riittävästi, jotta voimme esittää selkeästi maailmalle, ettemme pyydä anteeksi kodin vahvistamista vaan pikemminkin tavoittelemme tärkeysjärjestyksessämme korkeimmalla olevia asioita henkilökohtaisesti, sosiaalisesti ja teologisesti. Meidät huomataan. Meidän tulee olla valona vuorella – –, opettaa selkeästi totuutta tärkeysjärjestyksestämme ja etuoikeuksistamme naisina kirkossa.”

Sen lisäksi että Pat palveli koko ikänsä kirkossa, hän kirjoitti useita kirjoja, kuten palkitun kirjan nimeltä ”A Quiet Heart, and Strength and Stillness: A Message for Women” (Hiljainen sydän sekä voimaa ja tyyneyttä: sanoma naisille). Hän kirjoitti myös yhdessä miehensä kanssa kirjat ”On Earth As It Is In Heaven” (Myös maan päällä niin kuin taivaassa) ja ”To Mothers: Carrying the Torch of Faith and Family” (Äideille: kantakaa uskon ja perheen soihtua).

Eräässä toisessa tilanteessa vanhin Holland sanoi: ”Hänen uskonsa on aina ollut yhtä puhdasta, voimallista ja vahvaa kuin kenenkään, jonka olen koskaan tuntenut. Hän on oikein hyväntahtoinen ihminen. Hän on koko elämänsä ajan antanut yhä uudestaan aikaansa ja rakkauttaan.”

Patin usko Jeesukseen Kristukseen siunasi koko kirkkoa. Aiemmin tänä vuonna nuorille aikuisille suunnatussa maailmanlaajuisessa hartaustilaisuudessa – joka lähetettiin hänen kotikaupungistaan St. Georgesta Utahista – hän antoi nuorille aikuisille yksinkertaisen suhtautumistavan uskonnolliseen elämään: ”Pyydän teitä uskomaan Jumalaan, tuntemaan toivoa siitä, että Hän auttaa teitä, ja vastaanottamaan rakkauden, jonka avulla Hän voi toimia teidän kauttanne, jotta saavutatte sen, minkä vain te voitte saavuttaa.”

”Ette voi saada näitä siunauksia jahtaamalla niitä”, hän sanoi lopuksi. ”Pyydän, että lakkaatte juoksemasta uupumukseen asti. Olkaa hiljaa. Olkaa levollisia. Yksinkertaistakaa. Olkaa sävyisiä ja sydämeltänne nöyriä ja rukoilkaa. Todistan, että ihmeitä tapahtuu, kun hidastamme, kun tyynnymme ja kun polvistumme. Kaikki, mitä Isällä on, voi jonakin päivänä olla teidän. Kuinka todella toiveikas tapa kohdata oma tulevaisuus.”

Hautajaisjärjestelyt ovat kesken.