• Myöhempien aikojen pyhät näkevät olemassaolon kuolevaisuudessa sijoittuvan suureen ja laajaan kokonaisuuteen aina kuolevaisuutta edeltävästä elämästä, jossa kaikkien ihmisten henget elivät taivaallisen Isän luona, tulevaan elämään Hänen luonaan, missä kasvaminen, oppiminen ja kehittyminen jatkuvat.
• Elämää maan päällä pidetään koetusaikana, jossa ihmisiä koetellaan ja testataan – ja jossa he saavat kokemuksia, joita ei voi saada missään muualla.
• Myöhempien aikojen pyhät uskovat taivaallisen Isän tienneen, että ihmiset tekisivät virheitä, joten Hän varasi Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, joka ottaisi päälleen maailman synnit. Vaikka jotkin sovituksen lahjat ovat ehdottomia (ylösnoussut ruumis, kuolemattomuus), miesten ja naisten odotetaan tekevän parannuksen synneistään ja pyrkivän elämään suuremmassa sopusoinnussa Kristuksen opetusten kanssa voidakseen jatkaa edistymistä ja saavuttaa mahdollisuutensa seuraavassa elämässä.
• Kirkon jäsenille fyysinen kuolema maan päällä ei ole loppu vaan uuden vaiheen alku taivaallisen Isän suunnitelmassa lapsiaan varten. Eikä kuoleman tarvitse merkitä loppua suhteillemme rakkaisiimme. Perheet voivat olla yhdessä ikuisesti – eivät vain tämän elämän ajan. Jumalan pyhissä temppeleissä toimitettavien pyhien sinetöimistoimitusten ansiosta perheenjäsenet, jotka ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja noudattavat Hänen esimerkkiään, voivat olla yhdessä iankaikkisesti.
• Myöhempien aikojen pyhien oppi opettaa, että ylösnousemuksen jälkeen kaikki tullaan tuomitsemaan ja palkitsemaan siitä, mitä he ovat tehneet tässä elämässä. Niistä, jotka ovat kelvollisia palaamaan Jumalan ja Kristuksen luokse, tulee ”Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa” (Kirje roomalaisille 8:17), ja he perivät kaiken, mitä Isällä on. He palaavat asumaan taivaallisen Isän ja perheensä kanssa.
• Ne, jotka päättävät olla seuraamatta taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta, palkitaan sen mukaan, mitä he ovat tehneet tässä elämässä, mutta he eivät pääse kokemaan Jumalan edessä asumisen kirkkautta.