Seuraava artikkeli on kuudesta kertomuksesta toinen sarjassa nimeltä Virstanpylväitä ja ihmeitä – myöhempien aikojen pyhien perintö Euroopassa. Näihin artikkeleihin on tehnyt tutkimustyön ja ne on kirjoittanut James Perry, FT, FHEA, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historioitsija ja kirjoittaja. Tulevassa kirjassa ”Saints – volume 3” on monia muita kertomuksia ja tapahtumia, jotka koskevat kirkon perustamista Euroopassa.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin virallisesti 6. huhtikuuta 1830 pienessä mökissä New Yorkin osavaltion pohjoisosassa ja paikalla oli kuusi perustajajäsentä. Noista vaatimattomista alkuajoista yli 190 vuotta sitten kirkko on kasvanut niin, että siinä on 16,5 miljoonaa jäsentä lähes 31 000 seurakunnassa maailmanlaajuisesti. Kirkon johtajat lähettivät jo varhain lähetyssaarnaajia ulkomaille levittämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ympäri maailmaa. Syyskuussa 1850 Lorenzo Snow, T. B. H. Stenhouse ja Jabez Woodard pyhittivät Italian lähetystyötä varten, mutta lähetyskenttä suljettiin 17 vuotta myöhemmin. Neljän jäsenen uskon, uhrauksen ja omistautumisen ansiosta Italian lähetyskenttä vihittiin uudelleen vuonna 1966. Vihkimisen suoritti Ezra Taft Benson, joka oli tuolloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen.
Eräänä kesäpäivänä vuonna 1958 eräs nainen ja kolme miestä seisoivat hiljaisella kujalla Comerzon kylässä Italiassa katsellen ja odottaen Ranskan lähetyskentän lähetysjohtajan ja sisar Christensenin saapumista. Nämä neljä pyhää olivat ainoat jäsenet koko Italiassa, jossa oli noin 49 miljoonaa asukasta. Kirkon johtohenkilöiden ja muiden jäsenten satunnaisia vierailuja lukuun ottamatta tämä pieni pyhien joukko oli eristyksissä ja satojen kilometrien päässä lähimmistä jäsenistä.
Lähetysjohtaja ja sisar Christensen eivät olleet kovin varmoja suunnasta, ja aluksi he ohittivat oikean kujan ennen kuin kääntyivät takaisin. Kun Christensenit tapasivat Pietro ja Felicita Snaideron, Santo Beltramen ja Luigi Pittinin, he tervehtivät toisiaan lämpimästi ja rakkautta osoittaen. Kaikki neljä olivat jo vähintään kuusikymmenvuotiaita, ja he olivat olleet jäseniä useita vuosia. Pietro ja Felicita olivat tutustuneet kirkkoon vuonna 1949 asuessaan Cannesissa Ranskassa. Heidän tyttärensä ja tämän perhe olivat liittyneet kirkkoon ja pyrkineet kertomaan heille evankeliumin sanomasta. Pietro ja Felicita kastettiin myöhemmin vuonna 1951 yhdessä Santo Beltramen kanssa, jolle he olivat alkaneet kertoa evankeliumista. Neljäs henkilö, Luigi Pittini, kastettiin muutama vuosi myöhemmin, kun Snaiderot olivat opettaneet häntäkin.
Santo ja Luigi ajoivat monia kilometrejä polkupyörällä päästäkseen kokoukseen Christensenien kanssa. Saman he tekivät joka viikko päästäkseen sakramenttikokoukseensa. Oltuaan jäsen kahdeksan vuotta Santo oli ollut vain kerran poissa kokouksesta. Snaiderot johtivat pienen pyhien ryhmän vaatimattomaan kotiinsa ja tarjosivat kylmää juomaa. Kun he juttelivat keittiössä, Felicita avasi oven, joka johti pieneen yhden huoneen kappeliin, jonka Pietro oli itse rakentanut. Vaikka hänellä ei ollut mitään kokemusta puusepäntyöstä ja vaikka hänellä oli vain saha ja vasara, hän tiesi, että heidän pieni pyhien joukkonsa tarvitsi jumalanpalveluspaikan, ja hän oli ottanut tehtäväkseen tehdä asialle jotakin.
Milestones Italian 01
Snaiderojen koti ja kappeli2022 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved.Huone oli vain reilut kaksi metriä leveä ja neljä ja puoli metriä pitkä, mutta huoneessa oli kaksi pientä ikkunaa, joissa kummassakin oli maljakko. Puulattia oli jynssätty valkoiseksi, ja huoneen kummallakin sivulla oli neljä pientä tuolia. Pienelle pöydälle oli katettu pieniä lasisia sakramenttikuppeja ja leipää valmiina heidän viikoittaista sakramenttikokoustaan varten. Kolmeen laulukirjaan oli merkitty ne neljä laulua, jotka nämä italialaiset pyhät tiesivät osaavansa laulaa ranskaksi. Huoneen toisessa päässä seinällä oli kuva Suolajärven temppelistä ja toisessa päässä kuva ensimmäisestä presidenttikunnasta.
Lähetysjohtaja ja sisar Christensen osallistuivat neljän italialaisen pyhän kanssa näiden sakramenttikokoukseen. Sisar Christensen muisteli tuota tapahtumaa: ”Taivaallinen Isämme vuodatti yhtä paljon henkeään ja innoitustaan siinä pienessä paikassa kuin kauneimmassa tabernaakkelissamme tai kappelisalissamme Yhdysvalloissa. Meillä kaikilla oli etuoikeus lausua todistuksemme.”
Kokouksen jälkeen Santo Beltrame antoi lähetysjohtaja Christensenille kolmen vuoden ajalta kymmenykset, joita hän ei ollut pystynyt antamaan pitkään aikaan. Myös veli Pittini lahjoitti kirkolle vähäisiä varojaan. Vaikka italialaiset jäsenet olivat kaukana järjestetystä lähetysseurakunnasta ja asuivat eristyksissä, he pyrkivät pitämään solmimansa liitot huolimatta paikallisten pappien jatkuvasta vastustuksesta.
Sitten ryhmä nautti aterian, jonka valmistamiseen sisar Snaidero oli käyttänyt tuntikausia. Hänen tyttärensä oli lähettänyt heille ruokaa, jonka he olivat säästäneet tätä erityistä tilaisuutta varten, ja he jakoivat sen mielellään muiden pyhien kanssa, jotka olivat matkustaneet niin kaukaa.
Milestones Italian 02
Veli Pittini ja Snaiderot vuonna 19672022 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved.Muutama kuukausi sen jälkeen kun Christensenit olivat tavanneet nöyrät pyhät Comerzossa Italiassa, Pietro ja Felicita matkustivat Bernin temppeliin, missä heidät sinetöitiin yhteen ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. Valitettavasti Santo Beltrame kuitenkin kuoli vain vähän myöhemmin. Hän ei koskaan ehtinyt päästä temppeliin, mutta vuosi myöhemmin toimitukset suoritettiin hänen puolestaan sijaistyönä. Pyhät jatkoivat uskollisesti kokoontumisia Comerzossa, kunnes lähetyssaarnaajia alkoi saapua ja Italiaan alettiin muodostaa seurakuntia. Vuosien uskollisuus palkittiin, ja he näkivät valtavaa kasvua kirkossa Italiassa.
Näiden omistautuneiden myöhempien aikojen pyhien panos auttoi kirkkoa kasvamaan neljästä jäsenestä vuonna 1958 nykypäivän tilanteeseen, jolloin Italiassa on miltei 27 500 jäsentä 95 seurakunnassa. Ajankohtaista tietoa kirkosta Italiassa saat napsauttamalla tästä.
Kirkon varhaisista ajoista nykyaikaan myöhempien aikojen pyhät ovat antaneet aikaansa, kykyjään ja taitojaan kirkon työhön Euroopassa. Jos sinulla on lisää tietoa Pietro ja Felicita Snaiderosta, Santo Beltramesta tai Luigi Pittinistä tai jonkun kirkon jäsenen panoksesta ja henkilökohtaisesta kokemuksesta, joka kiinnostaisi muita Euroopan vyöhykkeellä, lähetä tietosi tai kertomuksesi osoitteeseen euachurchhist@churchofjesuschrist.org